28.9.21

Vuosi 2015 ja Talvisateet

Vuonna 2015 ryhdyin pitkän tauon jälkeen kirjoittamaan jatkoa Vuorileijonan varjo -sarjaan. On varmaan helppo ymmärtää, miksi keskeiseksi nousivat Sirpiin saapuvat pakolaiset. Heillä on vaikeuksia sopeutua Sirpin tapoihin, ja osa sirpiläisistä suhtautuu heihin kielteisesti. Sirpin hallitsijan Moirin kanta on kuitenkin selkeä:

"Moni haluaisi epäilemättä säilyttää perinteisen Sirpin tai ainakin sen, johon he ovat tottuneet. Mutta muutosta tapahtuu aina, ja muualla tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös meihin. Kansat ovat monenlaisista syistä joutuneet siirtymään asuinsijoiltaan ja asettumaan uusiin paikkoihin. Emme me sirpiläisetkään ole Sirpin alkuperäisiä asukkaita, ennen meitä täällä olivat arat. Meidän esivanhempiemme kerrotaan tulleen tänne sekä Autiomaasta että Vuorimaasta, eivätkä kaikki heistä olleet kovin sopeutuvaisia tai yhteistyöhaluisia, mutta he oppivat tulemaan toimeen keskenään. Kaikille pitää löytyä tilaa jostakin, myös sellaisille, joista voi aiheutua ongelmia. Sirpissä on perinteisesti autettu jokaista avuntarvitsijaa niin hyvin kuin se on ollut mahdollista, ja niin pyrin edelleen toimimaan."

Julkaisin Talvisateet ensin kotisivultani ilmaiseksi ladattavana e-kirjana, ja sitten tein siitä nidotun omakustanteen. Huomenna 29.9. Talvisateet ilmestyy SAGA Egmontin kustantamana e-kirjana.


18.9.21

Vaikutteita Homerokselta

Kareta nosti pikkukeihään iskuasentoon. Mies heittäytyi polvilleen hänen eteensä ja ojensi anovasti kätensä häntä kohti.

– Älä tapa, sääli, ota vangiksi, mies pyysi.

Kareta siirsi keihään takaisin kantoasentoon ja aikoi kehottaa miestä nousemaan. Meisalo tuli hänen viereensä, kohotti miekkansa ja tappoi polvistuneen.

– Olen pahoillani, mutta näin on tehtävä, Meisalo sanoi. – Meillä ei ole aikaa ja voimia vartioida vankeja.

(Kirjasta Kuningastie)

Vuorileijonan varjo -sarjan taistelukohtaukset sisältävät paljon vaikutteita Homeroksen Iliaasta, joka on pronssikautisen sodankäynnin yksityiskohtien melko luotettava lähde, vaikka teos onkin saanut vakiintuneen muotonsa muutama sata vuotta kuvaamansa ajan jälkeen. Yllä oleva kohtaus yhdistyy mielessäni kahteen Iliaan kohtaan, joista ensimmäinen on Otto Mannisen suomennoksena:

”Valtavan peitsen koht’ uros aimo Akhilleus iskuun nosti, mut nopsana kuuristuin liki juoksi Lykaon -- Nyt käsivarrellaan hän Akhilleun polvia kietoi; -- näin sanat siivekkäät rukoellen siinä hän äänsi: »Polvias kietoen sult’ anon armoa, säästä, Akhilleus!”

Akhilleus on tuossa tilanteessa heltymätön, toisin kuin Kareta. Mutta Iliaan kuudennessa laulussa Menelaos on vastaavassa tilanteessa aikeissa säästää armonanojan hengen, jolloin Agamemnon puuttuu asiaan ja surmaa tämän.

Ilias heijastuu moniin muihinkin yksityiskohtiin, mutta tuo mahtava eepos kuvaa myös taistelijasankaruuden tragiikkaa, jota minäkin olen yrittänyt tuoda esiin. Väkivallan käyttö on aina ongelmallista, vaikka se olisi tarpeellista itsensä tai muiden puolustamista, sillä se ei sovi yhteen ihmisen luontaisen sosiaalisuuden kanssa.


Saako pahaa vastustaa pahalla?

– Kooran laki kieltää aseiden käytön, Tessi sanoi. – Minun vastuullani on muistuttaa siitä, koska äiti on vankina.

– Hallitusvalta ei Sirpissä periydy, Kare sanoi.

– Ei periydykään, Tessi sanoi. – Mutta äiti on elossa, valta on yhä hänellä. Ja Kooran lait ovat voimassa.

– Kooran lait eivät merkitse mitään Vuorimaan sotilaille, Kare sanoi. – Emme voi noudattaa niitä yksipuolisesti.

(Kirjasta Kuuman tuulen aika)

Vuorileijonan varjo -sarjan perimmäisenä aiheena on kysymys siitä, saako pahaa vastustaa pahalla. Sarjan alkutrilogiassa kysymys muuttuu käytännöllisempään muotoon, kun on ratkaistava, saako väkivaltaista valloittajaa vastustaa väkivallalla. Tessi ja Kare päätyvät erilaisiin ratkaisuihin, mutta kumpikaan ei lopulta ole täysin varma siitä, mikä on oikein.

Fantasian kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden pohtia asioita pelkistettyinä, vapaana niistä kytköksistä, joita ihminen on muodostanut oman aikansa aatteisiin ja uskontoihin. Vuorileijonan varjo -sarjan maailma on muotoiltu muistuttamaan sitä, mikä Välimeren ympärillä oli noin 3000 vuotta sitten, mutta eettiset ja uskonnolliset käsitykset on sepitetty sellaisiksi, että ne vastaavat yleisiä, ajattomia vaihtoehtoja, joita ihminen on eri paikoissa ja eri aikoina muodostanut. Äitijumala, Ukkosjumala, Sodanjumala ja Metallin jumala on pelkistetty erilaisista mytologioista, ja Koora-jumalaan on kerätty se, minkä miellän uskontojen jaloimmaksi ytimeksi. (Myöhemmin sarjassa esiintyy myös Isäjumala, joka sisältää yhtymäkohtia Vanhaan testamenttiin.)

Vuorileijonan varjo -sarjassa esiintyvät jumalat eivät ole henkiolentoja, jotka puuttuisivat tapahtumien kulkuun, vaan ihmisten sisäistämiä periaatteita, jotka ohjaavat heidän valintojaan.