26.1.21

Fiktiivinen Rosma ja nykyinen Nizza

 "Amir seisoi linnavuoren huipulla, josta näki sen itäpuolella olevaan satamaan, mutta myös lännessä olevaan lahteen, jonka hiekalle oli vedetty pienempiä, paikallisliikenteeseen tarkoitettuja laivoja ja veneitä. Lahden rannalla, linnavuoren kupeessa, oli Rosman kaupunki."

Kirjassa Jäljet hiekassa esitellään aluksi Rosman pieni kaupunkivaltio, joka on kehittynyt elilalaisesta siirtokunnasta. Kuvittelen sen muistuttavan sitä seutua, jonne kreikkalaiset noin vuonna 350 eaa. perustivat siirtokunnan, ja jossa nykyisin on Nizzan kaupunki. Linnavuoren sijoitan nykyisen Nizzan Château-kukkulan paikalle, josta näkee sekä Enkelten lahteen että satamaan. Kuvitelmissa pitää vain muuttaa asutus vähäisemmäksi ja toisen tyyliseksi, kuten myös satama ja sen alukset, ja pienen kaupungin länsipuolelle on hahmotettava näkyviin joki, joka nykyisin kulkee tunnelissa kaupungin alla.

Selvyyden vuoksi huomautus, että en tietenkään tässäkään jäljittele reaalimaailman maantiedettä enkä historiaa, käytän niitä vain apuna johdonmukaisen maailmankuvan luomisessa, ja kirjan maailma sijoittuu oikeastaan kauemmas menneisyyteen kuin alueen kreikkalainen siirtokunta, aikaan, jolloin alueella asuivat ligurialaiset. Rosman siirtokunta ja siitä kehittynyt valtio on täysin fiktiivinen luomus.


 

9.1.21

Kooravuori ja Koora-jumala

On helppo ymmärtää, miksi ihmisillä on taipumus ajatella, että Jumalaa tai jumalia voi lähestyä nousemalla vuorelle. Vuori herättää kunnioitusta mahtavuudellaan, ja vuorelle noustessa tuntee nousevansa tavallisen, arkisen elämänpiirinsä yläpuolelle. Antiikin kreikkalaiset ajattelivat jumalien asuvan Olympoksen huipulla, vaikka myyttinen Olympos ei paikantunutkaan siihen vuoreen, mihin se on myöhemmin liitetty, vaan sijaitsi myyttien vaihtoehtotodellisuudessa. Vanhassa testamentissa taas sekä Mooses että profeetat kohtaavat Jumalan vuorella, ja vuori on myös Uudessa testamentissa joidenkin merkityksellisten kohtaamisten paikka.

Jumala liitetään muihinkin kunnioitusta herättäviin ja arkisesta poikkeaviin paikkoihin, niin kuin osoittavat esimerkiksi pyhät luolat. Mutta miettiessäni Sirpin uskonnollista ajattelua mielessäni oli se, mitä koin noustessani Saanatunturille, ja ajattelin sirpiläisten varmaan kokevan samantapaisen tunteen noustessaan saaren korkeimman vuoren, Kooran, huipulle. Sirpiläisille lapsille kerrotaan, että Koora-jumala asuu Kooravuoren huipulla ja tarkkailee sieltä maailmaa huolehtien oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Aikuiset (tai ainakin suurin osa heistä) tietenkin ymmärtävät, että kysymyksessä on myytti, joka kuvaa uskoa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.

Sirpiläiset nimittävät Kooraksi sitä Jumalaa, johon uskovat, erottaakseen sen niistä käsityksistä, joita muut kansat liittävät Jumalaan tai jumaliin. Usko Kooraan on vakaumus, että ihmisten pitää kohdella muita ihmisiä niin kuin he toivoisivat itseään kohdeltavan, ja koska Koora antaa kaikille heidän erehdyksensä anteeksi, heidänkin on annettava anteeksi muille.

Koska yhteiskunnassa tarvitaan sääntöjä ohjaamaan toimintaa, Sirpissä on laadittu laki, jota sanotaan Kooran laiksi. Se pyrkii antamaan käytännön ohjeita siitä, miten eletään Kooran tahdon mukaisesti. Laki ei nimestään huolimatta edusta Kooran tahtoa, vaan jokaisessa yksittäisessä tilanteessa ihminen joutuu omassa mielessään ratkaisemaan, mikä on oikein.

Uskossa Kooraan olen pyrkinyt kuvaamaan eräänlaista perususkontoa, vaistomaista luottamusta siihen, että elämämme ei ole sattumanvaraista, vaan sillä on tarkoitus, jota toteutamme yrittämällä parhaamme mukaan toimia oikeudenmukaisesti ja auttaa muita.