18.7.21

Miksi palasin kustantajan suojaan, eli huoleton on hevoseton poika

Vuosina 1980-2000 kirjojeni pääasiallinen kustantaja oli Tammi. Sen jälkeen julkaisin omakustanteita ja myös uusintapainoksia kirjoista, joiden oikeudet palautin Tammelta itselleni.

Omakustanteiden suurin ongelma oli, että niistä oli vaikea tiedottaa, ja myynti jäi vähäiseksi. Haittana oli myös ammattimaisen avun puute, sillä kaiken taittoa ja kansien kuvia myöten joutui tekemään itse, ja muussa kuin varsinaisessa kirjailijantyössä olin harrastelija.

Tehdessäni kaiken itse olin kuitenkin vapaa päättämään siitä. Nyt huomaan muistelevani hiukan haikeana tuota vapautta, jonka olen menettänyt.

Minä ja Tarmo olemme luovuttaneet oikeudet teoksiimme tyttärelleni Kaarin Alleniukselle, ja hän on solminut koko tuotannostamme (minun ei-fiktiivisiä kirjojani ja paria pientä teosta lukuun ottamatta) sopimuksen kustantaja SAGA Egmontin kanssa, joka julkaisee ne e-kirjoina, ja jolla on niihin optio myös muissa formaateissa.

Olen siis menettänyt vapauteni vaikuttaa muun muassa kansikuviin ja esittelyteksteihin, enkä voi mitään sillekään, miten kirjan teksti on onnistuttu siirtämään sähköisesti luettavaksi. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että kustantajan ratkaisut eivät välttämättä miellytä minua, eikä mikään toteutus koskaan tapahdu virheettömästi.

Kirjojen luovuttaminen kustantajalle oli kuitenkin ainoa tapa enää pitää niitä lukijoiden saatavana, sillä omakustantaminen alkoi olla liian raskasta. Ne ovat nyt SAGA Egmontin hallussa ainakin niin pitkään kuin tehty sopimus on voimassa, eli aika kauan.