tag:blogger.com,1999:blog-20675859649779887332024-03-05T16:25:42.007+02:00Kirjoitin ja tarkoitinTaru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.comBlogger52125tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-23830357408733352702022-09-16T22:54:00.001+03:002022-09-16T22:58:29.380+03:00Verraka, Dotar ja minä<p>Jokainen kirjailija luo henkilönsä sen pohjalta, mitä hän tietää ihmisistä, eikä hän voi tietää kunnolla muita tunteita ja vaikuttimia kuin ne, joita hän on itse kokenut. Siksi ne henkilöt, joiden mielenliikkeistä olen pyrkinyt kertomaan, ovat aina jossain määrin omakuvia.</p><p>Omakohtaisuus on kuitenkin usein vain jotain yleistä ja lähes kaikille ihmisille ominaista, tai sitten yksittäinen, mutta ei kovin keskeinen asia. Poikkeuksia ovat Verraka ja Dotar, joihin olen kirjoittanut keskeisiä ongelmiani.</p><p>Minua ja Verrakaa yhdistävä piirre on tasapainottomuus ja vaikeus hallita äkillisesti leimahtavaa raivostumista. Dotar on kehittänyt ylemmyydentuntoisen uskon ylivertaiseen älykkyyteensä. Sellainen olin varsinkin nuorempana, enkä väitä olevani siitä täysin vapaa vieläkään.</p><p>Kirjoittaessani Jääsilmää käsittelin samalla ensimmäistä kertaa perusteellisesti syyllisyydentunteitani hallitsemattomista vihanpurkauksistani. Verraka toki pystyy voimiensa takia saamaan aikaan paljon suurempaa vahinkoa kuin minä, mutta mittakaavan muutos vain selventää asiaa.</p><p>Tulisydämessä Dotar kokee syyllisyyttä vallankäytöstään, jossa tarve korostaa omaa ylivertaisuuttaan on tehnyt hänet piirraamattomaksi sille, mitä hän aiheuttaa muille. Minulla ei ole onneksi ollut erityistä valtaa, mutta taas on kysymys vain mittakaavasta.</p><p>Verrakan, Dotarin ja minun yhteinen piirre on huono itsetunto, joka on ongelmien taustalla. Yhteistä on myös syyllisyydentunto siitä, että emme pysty käyttäytymään ihanteittemme mukaisesti.</p><p>Sekä Jääsilmä että Tulisydän tarjoavat syyllisyydentunnosta vapautumiseen uskoa anteeksiantavaan Jumalaan, mutta saman voi tulkita filosofisestikin. Niin kuin Oosa Jääsilmässä sanoo:</p><p>”Ymmärtääkseen ettei syyllisyyttä ole pitäisi pystyä myöntämään oma mitättömyytensä, luonteensa heikkoudet ja voimattomuutensa niiden edessä. Monet haluavat säilyttää kuvitelman siitä, mihin he olisivat voineet pystyä. Sitä varten tarvitaan tuo tie syyllisyydestä anteeksiantoon. Se johtaa samaan, mutta on mutkikkaampi.”</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuR_d1ZbmWBEAEPWp4KCIMOecECvNZ5jQqzaiNsk_-LKfKiJgW4goBI7o0pYCllrgQgAGFVFXQoKwoOFDCzO1QL2s5lE-_5SWJknObg6RijWVUZVwqQq9em_-cMZzWHjfFQ8EL6boqoyXKyllcHCfHEC4UnVgNq5PeE67xwa1fotrbaQLypVrnmvkMcg/s500/Vuorileijona-4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="375" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuR_d1ZbmWBEAEPWp4KCIMOecECvNZ5jQqzaiNsk_-LKfKiJgW4goBI7o0pYCllrgQgAGFVFXQoKwoOFDCzO1QL2s5lE-_5SWJknObg6RijWVUZVwqQq9em_-cMZzWHjfFQ8EL6boqoyXKyllcHCfHEC4UnVgNq5PeE67xwa1fotrbaQLypVrnmvkMcg/s320/Vuorileijona-4.jpg" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwaeKoEqcKccUf9dybrzEMhOTFDUlPPgb8wSV-rjjDG9nl3thAgW0Al2SrTGkM1e9N7nCVP1LIyZ8B8pRrMaNPWt67oR_LbSj7vLyw8fgakcvh8sp4Up2E5DmwLc4LGO5cWl3RqyZxuLyfNtib_h0yUxAfMz_EXOcwQ0hsq4K-kZBYZUaAWYp07ydGTg/s500/Vuorileijona-5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="375" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwaeKoEqcKccUf9dybrzEMhOTFDUlPPgb8wSV-rjjDG9nl3thAgW0Al2SrTGkM1e9N7nCVP1LIyZ8B8pRrMaNPWt67oR_LbSj7vLyw8fgakcvh8sp4Up2E5DmwLc4LGO5cWl3RqyZxuLyfNtib_h0yUxAfMz_EXOcwQ0hsq4K-kZBYZUaAWYp07ydGTg/s320/Vuorileijona-5.jpg" width="240" /></a></div></div><br /><br /><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-79042782749116492922022-01-22T12:48:00.003+02:002022-01-22T12:48:52.801+02:00Fiktiiviset uskonnot<p>Kirjallisuudessa fantasia antaa mahdollisuuden kuvata todellisuutta pelkistettynä, ilman kytköksiä ilmiöihin, joihin lukija on oppimansa ja kokemansa perusteella muodostanut ennakkoasenteita. Erityisen merkityksellistä se on silloin, kun käsitellään asioita, joihin liittyy vahvoja tunteita.</p><p>Eräs tällainen asia ovat uskonnot, joilla tosielämässä on lukemattomia sovelluksia rönsyilevine historioineen ja kytköksineen muun muassa vallankäyttöön. Fantasiaan voi luoda fiktiiviset uskonnot, jotka kiteyttävät eräitä uskontojen keskeisiä sisältöjä, ja tätä mahdollisuutta olen käyttänyt Vuorileijonan varjo -sarjassa.</p><p>Vuorimaan sotilaat kunnioittavat Ukkosjumalaa ja Sodanjumalaa, joiden lähimpinä esikuvina ovat Zeus ja Ares, mutta heissä heijastuvat myös Odin, Tor ja monet muut, joilla on henkilöity sekä oikeudenmukaisuutta tavoittelevaa voimankäyttöä että silkkaa aggressiivista voimaa. Autiomaan Äitijumala edustaa luonnonuskontoja, joissa kunnioitetaan elämän uudistumista, mutta samalla myös heikompien puolustamista ja suojelemista.</p><p>Jaminan Isäjumala on Äitijumalan maskuliinisempi vastine, jossa on Ukkosjumalan ja Sodanjumalan piirteitä. (Isäjumala kuvaa myös kristinuskon lähtökohtia, mutta kristinuskossa on Jeesuksen mukana Äitijumalan arvomaailmaa, joka muun muassa katolisuudessa liitetään usein Mariaan.)</p><p>Metallin jumalan temppeli kuvaa järjestelmää, jossa uskonto on alistettu palvelemaan poliittista ja taloudellista valtaa. Sirpin Koora-jumala taas kuvaa sitä, mitä kohti ihminen uskonnoissa pyrkii: perimmäistä hyvää ja oikeaa. Koora-jumalakin on kuitenkin vain ihmisten tulkintaa, niin kuin Nane selittää kirjassa Kuuman tuulen aika:</p><p>"Koora on vain nimi, jota ihmiset käyttävät sellaisesta, mitä kukaan ei voi kunnolla ymmärtää. Jumalistakin puhumme tietämättä, mitä jumala oikeastaan merkitsee. Varmaan on vain yksi jumala, mutta minun on helpompi ajatella häntä Äitijumalana kuin Koorana. Ei se ole väärin, Koorankin ymmärtää jokainen oikeastaan omalla tavallaan."</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhwbFDkBZ71Pagjc0ocEjJZUufIQcJ36LfYfLYjGbl1xoWGYmYsw3yLQz-hZyQWrILF1h9etbbpQyEzeydHznuXpb2tPjTgwUEaX3I10Y27BgIukFlQ3zK-tLM1ALyOtXf1kKjx-cTOLKwcyC-eYZL6iJkPOdB8ROnoUHlszx0PQ6vPq8o0CTO-K9WY-Q=s1200" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="628" data-original-width="1200" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhwbFDkBZ71Pagjc0ocEjJZUufIQcJ36LfYfLYjGbl1xoWGYmYsw3yLQz-hZyQWrILF1h9etbbpQyEzeydHznuXpb2tPjTgwUEaX3I10Y27BgIukFlQ3zK-tLM1ALyOtXf1kKjx-cTOLKwcyC-eYZL6iJkPOdB8ROnoUHlszx0PQ6vPq8o0CTO-K9WY-Q=s320" width="320" /></a></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-39756325635319075902022-01-17T11:39:00.000+02:002022-01-17T11:39:04.020+02:00Kirja ja elokuva<p>Muistan yhä sen huvittuneen hämmästyksen, jota tunsin, kun Raimo O. Niemi soitti ja kysyi, saisiko hän option elokuvan tekemiseen Kissan kuolemasta. Sanoin, että ilman muuta hän saa option, sillä kysyjiä ei ole jonoksi asti.</p><p>Kirjailijana minusta tuntuu toisinaan nololta, että kirjastani tehty elokuva tunnetaan paljon paremmin kuin itse kirja, ja elokuva, jonka tekemiseen en osallistunut muuta kuin antamalla siihen luvan, tuotti minulle mainetta ja myös rahaa huomattavasti enemmän kuin mikään yksittäinen kirjani.</p><p>Tein epäedullisen sopimuksen, sillä annoin oikeudet kertakorvauksella, enkä siis ole saanut televisiossa nähdyistä uusinnoista mitään. Silti minua ei oikeastaan harmita, sillä kaikki elokuvan tuotto tuntui lahjalta, enhän ollut tehnyt mitään sen ansaitsemiseksi, ja kirja tuotti suunnilleen sen minkä muutkin kirjani.</p><p>Luultavasti elokuva tuotti muutakin kuin rahaa ja mainetta. Oletan sen vaikuttaneen siihen, että kustantaja oli kiinnostuneempi tuotteistani, kriitikot huomioivat kirjojani enemmän, ja apurahoihinkin se saattoi vaikuttaa, vaikka niinhän ei pitäisi olla. Kirja oli sama ennen ja jälkeen elokuvan, enkä minä muuttunut kirjailijana, vaikka arvoni ansiottomasti taisi kohota.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOPLOiawacKWcC-J9xWc1bQBd0JXoHpp0XMLOeBXv7_6B6sMBkAxaXxrrb7sobeR87ykQr56PHQm7a-U7lHWOaDAJPTgUgIdhKqf7ZJUUrAb_m8G9BsYHxZwN3yVkfwDO5meVRd6pZGGzk2IGDCI-os6zPHUef8SWjNKMUWJAuQ-UOCZGnlq60iUIZOg=s2335" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2335" data-original-width="1532" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOPLOiawacKWcC-J9xWc1bQBd0JXoHpp0XMLOeBXv7_6B6sMBkAxaXxrrb7sobeR87ykQr56PHQm7a-U7lHWOaDAJPTgUgIdhKqf7ZJUUrAb_m8G9BsYHxZwN3yVkfwDO5meVRd6pZGGzk2IGDCI-os6zPHUef8SWjNKMUWJAuQ-UOCZGnlq60iUIZOg=w131-h200" width="131" /></a></div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEimIOC0syylzzgOnnWEZe9gTDR6h4Ue6Z00Rf1tt1GXVMn_y38sLSvk_S0lmrzKsuwCxSp1FqNEPBGhjaxvXSe9j7J8qio5JtcjAWgXq6Cxo740GQRvNMcvo0PS6NCevp0bOy15fF7WhPw2g47Tf7T6oavO_I5kl1F33LzMGmKVs9EK6EzFIaonVHVHKQ=s1400" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1400" data-original-width="991" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEimIOC0syylzzgOnnWEZe9gTDR6h4Ue6Z00Rf1tt1GXVMn_y38sLSvk_S0lmrzKsuwCxSp1FqNEPBGhjaxvXSe9j7J8qio5JtcjAWgXq6Cxo740GQRvNMcvo0PS6NCevp0bOy15fF7WhPw2g47Tf7T6oavO_I5kl1F33LzMGmKVs9EK6EzFIaonVHVHKQ=w142-h200" width="142" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-41297112612579799332021-12-14T11:40:00.002+02:002021-12-14T11:40:38.285+02:00Raju leijona vuorten<p>"Sen käpälät liikkuivat äänettömästi, vain muutama kivi pyörähti rahisten sen tieltä silloin tällöin. Se käveli rauhallisin askelin, vaikka olikin huomannut heidät, ja vilkuili laiskasti heidän suuntaansa. Se oli suuri urosleijona, jonka mahtavat lihakset liikkuivat verkalleen takkuisen turkin alla." (Kirjasta <i>Kuningastie</i>)</p><p>Vuorileijonan varjo -sarjan nimessä leijona on vertauskuva aggressiiviselle taisteluvalmiudelle. Homeros vertaa sankaria usein leijonaan, ja "raju leijona vuorten" esiintyy Otto Mannisen suomentamana sekä <i>Iliaassa</i> että <i>Odysseiassa</i>.</p><p>Leijona ei ole hyvä eikä paha, se vain toimii luontonsa mukaan. Kirjassa <i>Kuningastie</i> on vangittu leijona Kaori, joka on vaarallinen, sillä se tappaa suuttuessaan, mutta se myös pelastaa Oosan tappamalla häntä surmaamaan tulleen henkilön.</p><p>Aggressiokaan ei ole hyvä tai paha. Se on kykyä hyökätä, mutta myös kykyä puolustautua ja puolustaa. Taistelijasankarin tragiikkana on kuitenkin, että ihminen ei voi koskaan varmuudella tietää, oliko aggressiivinen teko oikein tai edes välttämätön.</p><p>Kirjassa <i>Kuningastie</i> vuorella satunnaisesti kohdattu leijona ei käytä voimaansa eikä hyökkäämisvalmiuttaan:</p><p>"Leijona tuli Oosaa kohti. Se melkein hipaisi häntä ja meni sitten ohi kulkien läpi unikkoryhmän, jonka kukat taittuivat sen jaloissa. Se jatkoi matkaansa yhtä rauhallisena ja välinpitämättömänä kuin se oli ollut tullessaankin. Hännänpää liikahteli laiskasti lakaisten kasveja hetkeksi kumoon."</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiuxWyFlm5kn4PJ1MOAbXgANZEV5ua8YY46VAA8ojW8uduwR43XQdYEXai_BlIcUpJTsNUOQfAeBgdXtXYZg3yjpnTeMlySsjxaDb-5zYLaOsYF02ct0VAy9XfqzFEDgk1FjVe7mvjmy-7V9J4VjzEK2gmugLIky7didJV1pcferT0QugMOro_vuqcNvA=s500" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="375" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiuxWyFlm5kn4PJ1MOAbXgANZEV5ua8YY46VAA8ojW8uduwR43XQdYEXai_BlIcUpJTsNUOQfAeBgdXtXYZg3yjpnTeMlySsjxaDb-5zYLaOsYF02ct0VAy9XfqzFEDgk1FjVe7mvjmy-7V9J4VjzEK2gmugLIky7didJV1pcferT0QugMOro_vuqcNvA=s320" width="240" /></a><br /></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-7381542858218983422021-12-11T18:52:00.003+02:002021-12-11T18:57:54.565+02:00Kuuma tuuli<p>"Saaren yli keväisin puhaltavat kuumat etelätuulet olivat tänä vuonna jatkuneet epätavallisen pitkään. Sellaisen sanottiin enteilevän pahaa."</p><p>Kuuma tuuli, josta Vuorileijonan varjo -sarjan ensimmäinen osa <i>Kuuman tuulen aika</i> on saanut nimensä, muistuttaa sirocco-tuulena tunnettua ilmiötä, joka kreikankielisillä alueilla on nimeltään sirokos. Olen kokenut sen Kreetalla, ja siirsin kokemukseni fiktiiviseen Sirpiin:</p><p>"Oli neljäs kuivakuu. Miilan kylä roikkui auringonpaisteessa Maaran jylhän rinteen ja kuohuvan meren välissä. Pelätty kova etelätuuli toi mukanaan Autiomaan pistävää hiekkaa. Se sai paljaan ihon kihelmöimään ja turpoamaan, ja ihmiset suojautuivat suurilla huiveilla ulkona liikkuessaan."</p><p>Välimerellisessä ilmastossa ja myös fiktiivisessä Sirpissä aurinkoa riittää, mutta ongelmia aiheuttavat vähäiset sateet, ja pitkään jatkuva kuivuus yhdistyneenä kuumuuteen ja tuuleen tuhoaa kasvillisuutta. Sirpin pohjoisrannikolla on metsiä, koska vuoret suojaavat sitä. Kuumille tuulille alttiilla etelärannikolla on vain kitukasvuisia pensaita.</p><p>Kuuma tuuli ei kirjassa ole pelkkä luonnonilmiö, vaan myös vertauskuva tuhoisille voimille, joita Sirpissä edustavat vuorimaalaiset valloittajat. Sirpi on vuosisatojen aikana kehittynyt rauhanomaiseksi maaksi, jossa ihmiset ovat vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Uudenlainen, väkivaltaan perustuva hallinto saa sirpiläiset kyseenalaistamaan entisiä arvojaan ja herättää halun vastata väkivaltaan väkivallalla.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiFnvEFfsvjk1UZ7acKZmLjRcV8uInzO9A579kEfbcggL_Jpa0sXpFQaXhSnjR20L-HOg4BsrWFsYktxkonzLKdi8mTw61dNwml9yLx2_QQR1kxzdNaasSofrmWsCASmBSqXapoXFx8s3wR3dBUEXvcVSiGatXThmdX8clGptiwYbu1NrZfW2ZD9JUwWA=s471" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiFnvEFfsvjk1UZ7acKZmLjRcV8uInzO9A579kEfbcggL_Jpa0sXpFQaXhSnjR20L-HOg4BsrWFsYktxkonzLKdi8mTw61dNwml9yLx2_QQR1kxzdNaasSofrmWsCASmBSqXapoXFx8s3wR3dBUEXvcVSiGatXThmdX8clGptiwYbu1NrZfW2ZD9JUwWA=s320" width="240" /></a> <br /></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-12985484035879857402021-11-22T14:01:00.002+02:002021-11-22T14:01:41.514+02:00Sanojen merkityksestä<p>Kun somessa taas keskustellaan, mitä sanoja saa käyttää ja mitä ei, tässä katkelma aiheesta kirjasta Tuulen tavoittelua:</p><p>”– Mitä Dotar on isälle? Nomi kysyi Nililtä. – Tietenkin tiedän, että isä ja Dotar rakastavat toisiaan samalla tavalla kuin aviopuolisot. Mutta sanat olisivat tärkeitä. Minullekin huudellaan joskus kaikkea rumaa isän ja Dotarin suhteesta, mutta en osaa vastata, koska en tiedä, miten siitä asiasta puhuttaisiin kauniisti.</p><p>Nil katsoi vaivautuneena Dotaria, joka ei ollut halukas auttamaan, vaan tarkkaili Niliä ilkikurisen uteliaana.</p><p>– Älä ole inhottava, Dotar, sinun pitää vastata pojalle, Nil sanoi. – Rakastettu ei ole asiallinen sana, vaikka sitä sinusta käytetäänkin, koska et ole sellaisessa asemassa kuin rakastettu on rakastajansa suhteen.</p><p>– Olemme joskus Aken kanssa miettineet, mitä olemme toisillemme, Dotar sanoi. – Emme ole puolisot tietenkään, onhan Akella Malee. Sirpissä miesparin kumpaakin osapuolta nimitetään yksinkertaisesti pariksi. Ehkä olen Aken pari.</p><p>– Se kuulostaa hyvältä, Nomi totesi. – Alan sanoa sinua isän pariksi. On vaikea edes ajatella kauniisti, jos jollekin asialle on vain rumia sanoja.</p><p>– Toisaalta pahat sanat voi ottaa kauniiseen käyttöön, Dotar huomautti. – Aratkin omaksuivat aikoinaan nimityksekseen sanan, jolla heitä haukuttiin.”</p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-1733240940212538682021-11-21T19:44:00.001+02:002021-11-21T19:51:47.105+02:00Vammaisuudesta<p>Vieroksun kirjoja, joissa keskeisenä aiheena on vammaisuus. Ne typistävät ihmisen ja elämän ohjaamalla huomion sellaiseen, mikä ei ole niin suunnattoman tärkeää kuin miltä se keskiöön nostettuna vaikuttaa.</p><p>Kirjoissani on monia henkilöitä, joilla on jokin vamma. Vammaisuus vaikuttaa tietysti sekä henkilöön itseensä että siihen, miten muut suhtautuvat häneen, mutta se ei koskaan ole ihmisen tärkein ominaisuus, eikä määritä hänen koko persoonallisuuttaan.</p><p>Vammaiseksi määritellään ihminen, jolta puuttuu jokin ominaisuus tai kyky, mikä ihmisillä yleensä on, ja mitä pidetään tarpeellisena. Se, miten vammaiseksi määritelty itse kokee tilanteensa ja miten sen kokevat hänen läheisensä, ei kuitenkaan välttämättä vastaa yleistä mielipidettä. Vammaisena syntynyt lapsi uskoo olevansa täydellinen, kunnes hänelle selviää, että häneltä puuttuu jotain, mitä muilla on. Ja mieleeni on jäänyt sokeana syntyneen ystäväni toteamus: "Jos minusta voisi tehdä näkevän, en tiedä, haluaisinko sitä. En osaa kuvitella, millaista näkeminen on, enkä tiedä, pitäisinkö siitä."</p><p>Haluan kirjoissani kuvata vammaiset ihmisinä, joilla vamma on vain yksi ominaisuus, ja heidän kokonaispersoonallisuutensa ratkaisee sen, miten he vammaansa suhtautuvat.</p><p>Kirjasta Kuningastie kohtaus, jossa Kareta ja Leoni tapaavat toisensa ensimmäisen kerran:</p><p>"Sotilaat olivat käyneet käsiksi mieheen, joka yritti kamppailla päästäkseen vapaaksi. Miehellä oli tummat, kihartuvat pitkät hiukset, joissa oli aavistuksen verran punertava vivahde. Hänen kasvonsa olivat kaunispiirteiset ja hänen ilmeensä valpas, mutta hänen katseensa harhaili. Kareta luuli ensin sen johtuvan pelosta, mutta sitten hän tajusi, että mies oli sokea.</p><p>– On kunniatonta ahdistella vaaratonta ja hyödytöntä ihmistä, Kareta sanoi ankarasti.</p><p>Sotilaat epäröivät, mutta sokea, josta he olivat hellittäneet otteensa, otti pari askelta Karetaa kohti.</p><p>– Kunnioitettu, en ole vaaraton enkä hyödytön, hän sanoi. – Suojele minua nyt, voin ehkä auttaa sinua myöhemmin." </p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-54122647713435136522021-11-18T19:38:00.005+02:002021-11-18T19:44:30.643+02:00Lukija tekee kirjan<p>Nimellä Taru Mäkinen julkaistuista lasten seikkailusarjoista, joita minä ja Tarmo teimme yhdessä, 4x-sarja oli haastavin kirjoitettava. Perinteiseen viisikkotyyliin lapsiryhmä ratkaisi jokaisessa kirjassa rikoksen, mutta siihen liittyi aina jokin paikka ja paikkaan kytkeytyvä historiallinen tapahtuma, jonka kirjoittamista harrastava Pirkka sepitti.</p><p>Tapahtumat sijoittuivat Hämeenlinnaan, ja kirjasarjassa tuli hyödynnettyä muun muassa Vanain kaupungin rauniot, Hämeen linna ja Aulanko. Tosiasiallista ympäristöä laajensimme jonkin verran, esimerkiksi lisäämällä Aulangonvuorelle luolan. Sen sijainti on määritelty tarkkaan, Tarmo kävi jopa laskemassa porrasaskelmat, joiden luota luolan suu on löydettävissä. Valitettavasti luolaa ei kuitenkaan ole olemassa, vaikka kerrotaan joidenkin lukijoiden sitä etsineen.</p><p>Pirkan kirjoittamat tarinat pohjautuvat tunnettuun historiaan, mutta annoin pojan mielikuvituksen rönsytä varsin vapaasti. Sain myös oivallisen tilaisuuden pohtia Pirkan kautta kirjoittamisen ongelmia, joista osa on yhteisiä kaikille kirjoittajille, mutta kirjoittavalla lapsella on lisäksi erityisongelmia.<br /></p><p>Pirkka toteaa: ”Juttujen näyttäminen aikuisille ei ollut ongelmatonta. Heitä nauratti, jos jokin asia oli mennyt pieleen, ja kehumisetkin saattoivat olla alentuvia. Toista oli lukea juttu omalle joukolle, siis Oulalle, Minnalle ja Soilalle, porukalle, joka muodosti ryhmän 4x. Silloin tarina sai arvoisensa yleisön, joka mietti sisältöä, ei ulkoisen muodon mahdollisia kömpelyyksiä."</p><p>Pirkka ajatteleekin, että tarinalle pitäisi aina laittaa esipuhe: "Älä lue, ellei asia kiinnosta sinua. Ja jos asia kiinnostaa, älä takerru sivuseikkoihin ja pieniin virheisiin, vaan yritä ymmärtää keskeinen."</p><p>Aikuisenkin kannattaa muistaa Pirkan käsitys siitä, että lukija tekee kirjan. "Huonostakin kirjasta saa hyvän, kun täydentää sitä ajatuksissaan, kuvittelee lisää. Ja hyvästäkin kirjasta saa huonon huolimattomasti selaamalla ja hyppäämällä tärkeiden kohtien yli. Kirjaa voi vääristellä väärin lukemalla.”</p><p>Sitaatit ovat Taru Mäkisen kirjasta <i>4x ja harmaa veli</i>.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEizHgr2Ai09y_zuz-h9mg4kP18OGJtA8i8IlLOXMhIB-HKmSNIOi_6My2rjRhSRTE4-XJnSK9O31DgkQYziKaoyiA_KM1o5okH4TF1HT8r5qc4k3skw91pHzpWp9-xMgNXt4BquUkMRpY8e1dZkOnllD2oZkRIEZQOpni9saHDek3IZisfOrV3aPdaDjQ=s471" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEizHgr2Ai09y_zuz-h9mg4kP18OGJtA8i8IlLOXMhIB-HKmSNIOi_6My2rjRhSRTE4-XJnSK9O31DgkQYziKaoyiA_KM1o5okH4TF1HT8r5qc4k3skw91pHzpWp9-xMgNXt4BquUkMRpY8e1dZkOnllD2oZkRIEZQOpni9saHDek3IZisfOrV3aPdaDjQ=s320" width="240" /></a></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-4471315508359645212021-10-27T22:36:00.002+03:002021-10-27T22:36:42.973+03:00Meren vaahtoa<p>"Pihaa kiersivät matalat rakennukset. Yhdellä reunalla oli kirkko. Syrjäisestä nurkkauksesta löytyi myymälä, jossa oli postikortteja ja ortodoksisuutta esitteleviä kirjasia. Jäin selaamaan niitä.</p><p>Viereeni ilmestyi mies, joka kysyi minulta ensin saksaksi ja sitten englanniksi, olinko ortodoksi. Vastasin englanniksi, etten ollut, mutta ortodoksisuus kiinnosti minua.</p><p>– Pelkkä kiinnostus ei ole oikea asenne, hän sanoi moittivasti. – Kaikkien pitäisi palata ortodoksisen kirkon yhteyteen.</p><p>Mitä hyvänsä uskoa ihminen tunnustaakin, hän yleensä kohta ilmoittaa sen olevan ainoa oikea. Mies ei kuitenkaan esittänyt väitettään haastavasti tai töykeästi. Sanoin hänelle, että minun mielestäni kaikki uskonnot yrittivät selittää niitä elämän perusasioita, joita järjen avulla ei voi ymmärtää. Se uskonto, jonka piirissä ihminen oli kasvanut, oli ikään kuin hänen hengellinen äidinkielensä."</p><p>Katkelma on kirjasta <i>Meren vaahto</i>. Siinä keskeistä on kyproslaisen vahvasti ortodoksisuuteen perustuvan kulttuurin ja kansainvälisen turismin kitkainen yhteiselo, ja uskontofilosofisia näkökulmia syventääkseni punoin mukaan rakkaustarinan, joka luontevasti mahdollisti keskustelut aiheesta. Taisi sitten käydä niin, että pelkästään romanssista kiinnostuneet työlästyivät siihen, mikä on kirjan ydintä. Toisaalta on löytynyt niitäkin, joita tällainen kokeilu viehättää.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhhikwUffpTxhyNRdiM5gXyUOsMtjLgS_M6esQMzkHPo06d4JP8WwbT36y-Sictz0fouAoYd4lfBy07CT5ArRNLTptnjazkZ52KEQimk3J28HUsaOxOO6JLb5WBuWSWuUivCy_ssAusqH1oGAaq7Dc6SjpjLkOO0lNjnm8IeHEdiZc88K16tSyHjzbhSg=s471" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhhikwUffpTxhyNRdiM5gXyUOsMtjLgS_M6esQMzkHPo06d4JP8WwbT36y-Sictz0fouAoYd4lfBy07CT5ArRNLTptnjazkZ52KEQimk3J28HUsaOxOO6JLb5WBuWSWuUivCy_ssAusqH1oGAaq7Dc6SjpjLkOO0lNjnm8IeHEdiZc88K16tSyHjzbhSg=s320" width="240" /></a></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-5048007072306777412021-10-15T23:22:00.003+03:002021-10-15T23:22:46.218+03:00Kirjailijan omakuva nuoruusvuosilta<p>Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, mutta ehkä en enää kirjoita kirjaa, vaan viime vuonna valmistunut <i>Jäljet hiekassa</i> jää viimeisekseni. Sellaiseksi sen ainakin tarkoitin, ja yritin tiivistää siihen keskeisen siitä, mitä olen kaikissa kirjoissani yrittänyt tuoda esiin.</p><p><i>Jäljet hiekassa</i> -kirjan Amir on eräänlainen kirjailijan omakuva nuoruusvuosilta, sillä Amirin tavoin minäkin heräsin jo hyvin varhain pohtimaan elämän tarkoitusta ja sitä, mikä on oikein. Vastauksia löytyi kirjoista, mutta samalla myös yhä uusia kysymyksiä.</p><p>Tuttavapiirissäni juuri kukaan ei ollut kiinnostunut miettimään kovin syvällisesti maailmankatsomuksellisia käsityksiä tai eettisiä periaatteita. Viimeistään murrosikäisenä aloin haaveilla, että voisin ohjata muita etsimään ja löytämään sitä, minkä itse koin tärkeäksi. En kuitenkaan osannut tehdä sitä keskustelemalla, ja siksi ryhdyin kirjoittamaan.</p><p>Amirin tavoin haaveilin siitä, että voisin valistaa suuria ihmisjoukkoja. Mutta Amirin tavoin ymmärsin, ettei minusta olisi siihen, ja tyydyin tekemään sen, mihin pystyin. Pieneenkin kirjaan voi sisällyttää maailmankuvan ja elämänarvot, ja lukija joko löytää ne, tai sitten ei.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgyhhrS0i9e3Uyn-aNHpY6A2YN36mEbaEVqpiHrb0Xv_EBhsgpN3RHJCfx6g84M_5LeHF5ckM16gz-ruULzo6h3G_drfUy-cCLNmwwgs6k4mZ3F1DrhBbP_ixiLpKQNMT-zwKh2H0yVsdUcwhx_smLFAvRxIX3pG2Pqy-BmMfu6NdQ4nKU8fQ9DbkY5og=s471" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgyhhrS0i9e3Uyn-aNHpY6A2YN36mEbaEVqpiHrb0Xv_EBhsgpN3RHJCfx6g84M_5LeHF5ckM16gz-ruULzo6h3G_drfUy-cCLNmwwgs6k4mZ3F1DrhBbP_ixiLpKQNMT-zwKh2H0yVsdUcwhx_smLFAvRxIX3pG2Pqy-BmMfu6NdQ4nKU8fQ9DbkY5og=s320" width="240" /></a><br /></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-24158549006617710582021-10-07T11:54:00.001+03:002021-10-07T11:54:36.977+03:00Helposti luettavaa ei ole helppo kirjoittaa<p>Viimeinen nimimerkillä Taru Mäkinen kirjoitettu sarja on Tatun sankariteot. Se on Tarmolle ja minulle erityisen rakas, sillä se on suunniteltu huolellisesti ja hellyydellä juuri lukemaan oppineille lapsille.</p><p>Lyhyen ja helposti luettavan kirjan tekeminen on paljon vaikeampaa kuin voisi luulla. Tarinan on oltava selkeä mutta kiinnostava, käänteitä on oltava riittävästi, eikä kerronta saa rönsyillä tarpeettomasti.</p><p>Tarmo suunnitteli tarinat ja tarkasti kieliasun huolehtien myös siitä, että poikalukijat huomioitiin. Yhdessä pyrimme siihen, että lapsia ei kuvata huvittavina tavalla, joka miellyttää lähinnä aikuisia. Tatu on minäkertojana hieman omakehuinen ja toisinaan ennakkoluuloinen, mutta on itsekin tietoinen näistä piirteistään. Tarkoitus on, että lukija tunnistaa hänen heikkoutensa, mutta voi silti ihailla häntä, ja samalla tarkkailla samoja heikkouksia omassa itsessään.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhhUpAdo3hUHsfIDMGHw4v5mJz3UTgX5yGMauLCELhDW_czJVpm4RVSSxg94F5JKjWF_rEkiRXm_UR00R6Y5PO3EmqhR9dU5EnN9OvXbFMe29cMkzTTAIaEtjd01KmjzsALqVx1cSu8r_xgBJRzJfRW-C7GIGrT_m0E6IhJYAcLCASY8ZAHxu4GPIt7Ag=s471" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhhUpAdo3hUHsfIDMGHw4v5mJz3UTgX5yGMauLCELhDW_czJVpm4RVSSxg94F5JKjWF_rEkiRXm_UR00R6Y5PO3EmqhR9dU5EnN9OvXbFMe29cMkzTTAIaEtjd01KmjzsALqVx1cSu8r_xgBJRzJfRW-C7GIGrT_m0E6IhJYAcLCASY8ZAHxu4GPIt7Ag=s320" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhl7G6DorBb88Ir73qECNtoSS5qt-daxel_x1ohfrxLETGAI77njfa3L93jWPo1wYDE3tI6EgIuLdVnSvglGpEhX-5W0yi0ZZpZHG1FUrVTQoNYiQK4TKQ5Ne12Y8khIOprXAAjvcFe69qD5yzWptS44cRpAAUdGaJImzJYHolk0eRQ6qh7QB_uUQDIKA=s471" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhl7G6DorBb88Ir73qECNtoSS5qt-daxel_x1ohfrxLETGAI77njfa3L93jWPo1wYDE3tI6EgIuLdVnSvglGpEhX-5W0yi0ZZpZHG1FUrVTQoNYiQK4TKQ5Ne12Y8khIOprXAAjvcFe69qD5yzWptS44cRpAAUdGaJImzJYHolk0eRQ6qh7QB_uUQDIKA=s320" width="240" /></a></div></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-11077962640251670372021-10-04T13:31:00.000+03:002021-10-04T13:31:09.461+03:00Sirpi ja faiaakkien saari<p>Vuorileijonan varjo -sarjan tapahtumat alkavat Sirpin saarelta, ja Sirpiin ne päättyvät sarjan viimeisessä osassa.</p><p>Sirpi muistuttaa sijainniltaan Kreetaa, ja Kreetan muotoakin olen jäljitellyt Sirpin maantiedettä luodessani, mutta Sirpin lähin esikuva on ehkä sittenkin myyttinen faiaakkien saari, jonka Homeros-tutkijat tosin toisinaan päättelevät tarkoittavan Kreetaa tai vaikkapa Korfua.</p><p>Vuorileijonan varjo -sarja sijoittuu sen kaltaisiin kulttuureihin, joita Välimeren seudulla oli noin 3000 vuotta sitten, mutta ne on fantasiaa kirjoittavan vapaudella muotoiltu, ja erityisesti Sirpin osalta realismi on hylätty ja luotu utopia rauhanomaisesta kulttuurista. Sen vertailukohtina ovat pohjoinen Vuorimaa, jossa vallitsee <i>Iliaassa</i> kuvatun kaltainen sotilasvalta, ja eteläinen Autiomaa, jossa perinteiset paimentolaiset ovat alistetussa asemassa, ja heitä hallitsevat merikaupalla rikastuneet klaanipäälliköt.</p><p>Asetelma antaa mahdollisuuden tutkia sekä erilaisia hallintojärjestelmiä että aatemaailmoja, jotka kiteytyvät uskonnollisiin käsityksiin.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_M6p52Kfsu7bPt-Rof6y2_472oBdH9J3qhS5T49mhIlBbiVj2-_vrGbbZLisYb4Ot9qvP3vIqczn9Ds6i8hIqnANVN51z9nLWSuITRl_xtpkgFoImZrQ-zcf7Y8nCnAfcIzPlopJQj47u/s1200/Sirpi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="545" data-original-width="1200" height="145" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_M6p52Kfsu7bPt-Rof6y2_472oBdH9J3qhS5T49mhIlBbiVj2-_vrGbbZLisYb4Ot9qvP3vIqczn9Ds6i8hIqnANVN51z9nLWSuITRl_xtpkgFoImZrQ-zcf7Y8nCnAfcIzPlopJQj47u/s320/Sirpi.jpg" width="320" /></a><br /></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-65400159690777199912021-09-28T20:24:00.001+03:002021-09-28T20:24:56.981+03:00Vuosi 2015 ja Talvisateet<p>Vuonna 2015 ryhdyin pitkän tauon jälkeen kirjoittamaan jatkoa Vuorileijonan varjo -sarjaan. On varmaan helppo ymmärtää, miksi keskeiseksi nousivat Sirpiin saapuvat pakolaiset. Heillä on vaikeuksia sopeutua Sirpin tapoihin, ja osa sirpiläisistä suhtautuu heihin kielteisesti. Sirpin hallitsijan Moirin kanta on kuitenkin selkeä:</p><p>"Moni haluaisi epäilemättä säilyttää perinteisen Sirpin tai ainakin sen, johon he ovat tottuneet. Mutta muutosta tapahtuu aina, ja muualla tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös meihin. Kansat ovat monenlaisista syistä joutuneet siirtymään asuinsijoiltaan ja asettumaan uusiin paikkoihin. Emme me sirpiläisetkään ole Sirpin alkuperäisiä asukkaita, ennen meitä täällä olivat arat. Meidän esivanhempiemme kerrotaan tulleen tänne sekä Autiomaasta että Vuorimaasta, eivätkä kaikki heistä olleet kovin sopeutuvaisia tai yhteistyöhaluisia, mutta he oppivat tulemaan toimeen keskenään. Kaikille pitää löytyä tilaa jostakin, myös sellaisille, joista voi aiheutua ongelmia. Sirpissä on perinteisesti autettu jokaista avuntarvitsijaa niin hyvin kuin se on ollut mahdollista, ja niin pyrin edelleen toimimaan."</p><p>Julkaisin Talvisateet ensin kotisivultani ilmaiseksi ladattavana e-kirjana, ja sitten tein siitä nidotun omakustanteen. Huomenna 29.9. Talvisateet ilmestyy SAGA Egmontin kustantamana e-kirjana.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzyxY7TCl7kMRq4VK412TF7jhPYGkrJA9xVL83TdfPCmNWb3_CCtPTqr1JENHVF8jk3Btq9aHAwbBj_WWrYjAPQCni_Lq-eRzfgp9nj4eMhUOIIZJ3gcMk5jXKOmuE0f3V8BLBhEndU9HT/s471/Vuorileijona-7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzyxY7TCl7kMRq4VK412TF7jhPYGkrJA9xVL83TdfPCmNWb3_CCtPTqr1JENHVF8jk3Btq9aHAwbBj_WWrYjAPQCni_Lq-eRzfgp9nj4eMhUOIIZJ3gcMk5jXKOmuE0f3V8BLBhEndU9HT/s320/Vuorileijona-7.jpg" width="240" /></a><br /></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-20907168138260334142021-09-18T22:53:00.004+03:002021-09-18T22:58:21.039+03:00Vaikutteita Homerokselta<p>Kareta nosti pikkukeihään iskuasentoon. Mies heittäytyi polvilleen hänen eteensä ja ojensi anovasti kätensä häntä kohti.</p><p>– Älä tapa, sääli, ota vangiksi, mies pyysi.</p><p>Kareta siirsi keihään takaisin kantoasentoon ja aikoi kehottaa miestä nousemaan. Meisalo tuli hänen viereensä, kohotti miekkansa ja tappoi polvistuneen.</p><p>– Olen pahoillani, mutta näin on tehtävä, Meisalo sanoi. – Meillä ei ole aikaa ja voimia vartioida vankeja.</p><p>(Kirjasta <i>Kuningastie</i>)</p><p>Vuorileijonan varjo -sarjan taistelukohtaukset sisältävät paljon vaikutteita Homeroksen <i>Iliaasta</i>, joka on pronssikautisen sodankäynnin yksityiskohtien melko luotettava lähde, vaikka teos onkin saanut vakiintuneen muotonsa muutama sata vuotta kuvaamansa ajan jälkeen. Yllä oleva kohtaus yhdistyy mielessäni kahteen <i>Iliaan</i> kohtaan, joista ensimmäinen on Otto Mannisen suomennoksena:</p><p>”Valtavan peitsen koht’ uros aimo Akhilleus iskuun nosti, mut nopsana kuuristuin liki juoksi Lykaon -- Nyt käsivarrellaan hän Akhilleun polvia kietoi; -- näin sanat siivekkäät rukoellen siinä hän äänsi: »Polvias kietoen sult’ anon armoa, säästä, Akhilleus!”</p><p>Akhilleus on tuossa tilanteessa heltymätön, toisin kuin Kareta. Mutta <i>Iliaan</i> kuudennessa laulussa Menelaos on vastaavassa tilanteessa aikeissa säästää armonanojan hengen, jolloin Agamemnon puuttuu asiaan ja surmaa tämän.</p><p><i>Ilias</i> heijastuu moniin muihinkin yksityiskohtiin, mutta tuo mahtava eepos kuvaa myös taistelijasankaruuden tragiikkaa, jota minäkin olen yrittänyt tuoda esiin. Väkivallan käyttö on aina ongelmallista, vaikka se olisi tarpeellista itsensä tai muiden puolustamista, sillä se ei sovi yhteen ihmisen luontaisen sosiaalisuuden kanssa.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQq2UVMFo4hhyqyZ_-KT1Ynm8ykn7oThZVtFXzUuBJ2gO16LG_a0gnj00mFCkIsG2gKB2Z8Jj9RvYB-UNT1gFC5wybHrlnpRoEFf5RvsPMvx34xfjYFYQAHMgIKPgkFLCxl1CNjXKE436B/s708/Vuorileijona2fb.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="370" data-original-width="708" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQq2UVMFo4hhyqyZ_-KT1Ynm8ykn7oThZVtFXzUuBJ2gO16LG_a0gnj00mFCkIsG2gKB2Z8Jj9RvYB-UNT1gFC5wybHrlnpRoEFf5RvsPMvx34xfjYFYQAHMgIKPgkFLCxl1CNjXKE436B/s320/Vuorileijona2fb.jpg" width="320" /></a><br /></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-74872679660639166022021-09-18T12:05:00.003+03:002021-09-18T12:05:39.467+03:00Saako pahaa vastustaa pahalla?<p>– Kooran laki kieltää aseiden käytön, Tessi sanoi. – Minun vastuullani on muistuttaa siitä, koska äiti on vankina.</p><p>– Hallitusvalta ei Sirpissä periydy, Kare sanoi.</p><p>– Ei periydykään, Tessi sanoi. – Mutta äiti on elossa, valta on yhä hänellä. Ja Kooran lait ovat voimassa.</p><p>– Kooran lait eivät merkitse mitään Vuorimaan sotilaille, Kare sanoi. – Emme voi noudattaa niitä yksipuolisesti.</p><p>(Kirjasta Kuuman tuulen aika)</p><p>Vuorileijonan varjo -sarjan perimmäisenä aiheena on kysymys siitä, saako pahaa vastustaa pahalla. Sarjan alkutrilogiassa kysymys muuttuu käytännöllisempään muotoon, kun on ratkaistava, saako väkivaltaista valloittajaa vastustaa väkivallalla. Tessi ja Kare päätyvät erilaisiin ratkaisuihin, mutta kumpikaan ei lopulta ole täysin varma siitä, mikä on oikein.</p><p>Fantasian kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden pohtia asioita pelkistettyinä, vapaana niistä kytköksistä, joita ihminen on muodostanut oman aikansa aatteisiin ja uskontoihin. Vuorileijonan varjo -sarjan maailma on muotoiltu muistuttamaan sitä, mikä Välimeren ympärillä oli noin 3000 vuotta sitten, mutta eettiset ja uskonnolliset käsitykset on sepitetty sellaisiksi, että ne vastaavat yleisiä, ajattomia vaihtoehtoja, joita ihminen on eri paikoissa ja eri aikoina muodostanut. Äitijumala, Ukkosjumala, Sodanjumala ja Metallin jumala on pelkistetty erilaisista mytologioista, ja Koora-jumalaan on kerätty se, minkä miellän uskontojen jaloimmaksi ytimeksi. (Myöhemmin sarjassa esiintyy myös Isäjumala, joka sisältää yhtymäkohtia Vanhaan testamenttiin.)</p><p>Vuorileijonan varjo -sarjassa esiintyvät jumalat eivät ole henkiolentoja, jotka puuttuisivat tapahtumien kulkuun, vaan ihmisten sisäistämiä periaatteita, jotka ohjaavat heidän valintojaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsBL0XIkBUvf2OB7Hraul1mUqkdZ4nh2IYE7ofQmHsA_aa44rCuePmSmH6WrmGTfkGz2aHDVzLMdW6_TzfpUjjR-07Ie8afIpDFr4mciHOnXR3SBisSjeFkUbAOEqjnAiLFNl-8HtAh4lv/s708/Vuorileijona1fb.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="370" data-original-width="708" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsBL0XIkBUvf2OB7Hraul1mUqkdZ4nh2IYE7ofQmHsA_aa44rCuePmSmH6WrmGTfkGz2aHDVzLMdW6_TzfpUjjR-07Ie8afIpDFr4mciHOnXR3SBisSjeFkUbAOEqjnAiLFNl-8HtAh4lv/s320/Vuorileijona1fb.jpg" width="320" /></a></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-87424786618249750722021-08-18T17:40:00.003+03:002021-08-18T17:40:56.737+03:00Kirjailija Taru Väyrynen<p>Nimellä Taru Väyrynen olen julkaissut kahdeksan romaania. Ne ilmestyivät vuosina 1989-2007. Varhaisimmat on julkaistu kustantajien kautta, myöhemmät omakustanteina, ja varhaisempien Taru Väyrysen kirjojen rinnalla ilmestyi myös nimellä Taru ja Tarmo Väyrynen julkaistuja kirjoja ja Taru Mäkinen -nimellä julkaistuja, joita kirjoitin yhdessä Tarmon kanssa.</p><p>Miten eroavat toisistaan kirjat, joissa tekijänä on vain Taru Väyrynen ja ne, joiden tekijänä on Taru ja Tarmo Väyrynen tai Taru Mäkinen? Minulle ja Tarmolle ero on aivan selvä, mutta muille sitä on vaikea selittää, sillä myös Taru Väyrysen nimellä julkaistuista kirjoista olen neuvotellut Tarmon kanssa, ja hän on lukenut käsikirjoitukset ja ehdottanut korjauksia. Joissakin Taru Väyrysen kirjoissa lähtökohtanakin on Tarmon ehdottama aihe. Kaikkien kirjojen lopullinen kieliasu taas on aina minun luomani, sillä minä kirjoitin ne, vaikka joistakin ilmaisuista väännettiinkin Tarmon kanssa pitkään.</p><p>Ehkä ero on helpointa selittää niin, että Taru Väyrysen nimellä julkaistut kirjat edustavat minun henkilökohtaista arvomaailmaani ja ilmaisutapaani, Taru ja Tarmo Väyrysen kirjat ja yhteistyönä syntyneet Taru Mäkiset minun ja Tarmon yhteistä arvopohjaa ja kokemistapaa. Jako ei ole kovin selkeä, sillä itse asiassa Tarmon osuus vaihtelee kirjasta toiseen. Mutta Taru Väyrysen kirjat heijastavat kuitenkin melko tarkasti sitä, mitä minä ajattelin viime vuosituhannen lopulla ja nykyisen alussa.</p><p>Kuvassa kirjailija Taru Väyrynen, eli se, mitä olin Taru Väyrysen kirjojen syntyaikaan.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7eRw_YYyACsHAjpQGuFY5w36_cLnSsLBZtMfziQEU6SPCBUJx2lpvTtgKlbaXgqS1ypptNflyH9M1KmplecdVuGWvdOJL00OhaAUzkRFq7oHK4AdeLtrivspSJ-GH9GCDXvjyG2SspJcs/s1713/vanhoja0009.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1122" data-original-width="1713" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7eRw_YYyACsHAjpQGuFY5w36_cLnSsLBZtMfziQEU6SPCBUJx2lpvTtgKlbaXgqS1ypptNflyH9M1KmplecdVuGWvdOJL00OhaAUzkRFq7oHK4AdeLtrivspSJ-GH9GCDXvjyG2SspJcs/s320/vanhoja0009.jpg" width="320" /></a><br /></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-25817214508473389502021-08-15T17:10:00.000+03:002021-08-15T17:10:41.503+03:00Taru Väyrynen: Pilven varjo, Kissan kuolema ja Pimeän pelko<p>Aloitin kirjailijana nimellä Taru Mäkinen. Se oli nimeni ensimmäisessä avioliitossani, enkä ollut vaihtanut sitä tyttönimekseni avioliiton purkautuessa. Taru Väyrynen minusta tuli jo vuonna 1985, kun minut ja Tarmo Väyrynen vihittiin. Kustantajani Tammi halusi kuitenkin jatkaa kirjailijanimen Taru Mäkinen käyttämistä lapsille ja nuorille suunnatuissa kirjoissani.</p><p>Ensimmäinen nimellä Taru Väyrynen julkaistu kirjani oli <i>Pilven varjo</i>, joka sijoittui toiseksi WSOY:n nuortenkirjakilpailussa vuonna 1989. Se oli suunnattu varttuneemmille nuorille kuin aikaisemmat kirjani, ja nykyisin se kai luokiteltaisiin YA-kirjallisuudeksi. Vuonna 1990 Tammi suostui siihen, että <i>Kissan kuolema</i>, jonka kohderyhmä oli sama kuin <i>Pilven varjon</i>, julkaistaisiin Taru Väyrysen nimellä. Sitä seurasi vuonna 1991 aikuisille suunnattu <i>Pimeän pelko</i>.</p><p><i>Pilven varjo</i>, <i>Kissan kuolema</i> ja <i>Pimeän pelko</i> heijastavat kokemuksiani työntekijänä nuorisokodissa ja koulukodissa. Huostaanotetuille nuorille perustettujen laitosten ongelmana on, että henkilökunnan valta toimia "nuorten oman edun" nimissä on melkoinen, ja nuorten oikeusturva lähes olematon. Niin oli 1990-luvulla, eikä tilanne kauniista puheista huolimatta tunnu kohentuneen.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh34FOoWHVQaR-t51NKTpGfMJOXqPSUOd_VxubRcYnwjodxgVobhugQZkOsyYXpCdnuZTJT_0TYQ8RwqpTFFaF9e5A38dMGKXwLnmPGoo7MgNjEH0ZAt92sKDEj-sZMyP6LSQPwhAV_IeJk/s471/pilven-varjo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh34FOoWHVQaR-t51NKTpGfMJOXqPSUOd_VxubRcYnwjodxgVobhugQZkOsyYXpCdnuZTJT_0TYQ8RwqpTFFaF9e5A38dMGKXwLnmPGoo7MgNjEH0ZAt92sKDEj-sZMyP6LSQPwhAV_IeJk/w150-h200/pilven-varjo.jpg" width="150" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQABZY2RVwEP2YUEO1nEGGKTIHgn8sHFch59kpxtb-sJiAgm26hkwvH4gz1OwdcxXWmYUnfUGMKcJ3sfzbzkxESLvcyWHtI2Hl08ULxMJtk_5QshSDXwTmnJ5Ksa-O6I13k9_PIpvzoWtM/s218/Kissan+kuolema.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="218" data-original-width="164" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQABZY2RVwEP2YUEO1nEGGKTIHgn8sHFch59kpxtb-sJiAgm26hkwvH4gz1OwdcxXWmYUnfUGMKcJ3sfzbzkxESLvcyWHtI2Hl08ULxMJtk_5QshSDXwTmnJ5Ksa-O6I13k9_PIpvzoWtM/w150-h200/Kissan+kuolema.jpg" width="150" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbUGu0PEzpsr2yNBloG-tTLPF8gVVtgjpNTC0KDCwHjTd5861BCHBPeV3mji2D-KO5QkVYJOrmsskr_O1ou70yMX0KqMvI3u-1pOWB-_v0XpHqYLeiDc6qOJt7MH9gn080GdhXI7sBRBOg/s471/pimean-pelko.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbUGu0PEzpsr2yNBloG-tTLPF8gVVtgjpNTC0KDCwHjTd5861BCHBPeV3mji2D-KO5QkVYJOrmsskr_O1ou70yMX0KqMvI3u-1pOWB-_v0XpHqYLeiDc6qOJt7MH9gn080GdhXI7sBRBOg/w150-h200/pimean-pelko.jpg" width="150" /></a></div></div></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-11842556603477410872021-08-01T13:11:00.002+03:002021-08-01T13:11:19.794+03:00Nuoret, aikuiset ja nuoret aikuiset eli YA:n ongelmia<p><i>Pilven varjo</i> on kirja, joka nykyisin luokiteltaisiin YA-kirjallisuudeksi. Nuortenkirja se kiistattomasti on, koska kirjoitin sen vuonna 1989 WSOY:n nuortenkirjakilpailuun, ja se sijoittui kakkoseksi. Kirjoitin sen kuitenkin täysin samalla tavalla kuin kirjoitan aikuisillekin, sillä en edellytä aikuislukijaltakaan kovin suurta tietomäärää enkä elämänkokemusta. Lukijan huomiokykyä ja kriittisyyttä ei koskaan pidä aliarvioida, mutta ei kannata myöskään olettaa, että hän on perehtynyt samoihin asioihin kuin kirjailija.</p><p><i>Pilven varjo</i> sopii siis aivan hyvin aikuistenkin luettavaksi, mutta luokittelu nuortenkirjaksi aiheuttaa useimmiten sen, että sitä ei löydy aikuisille tarjotuista kirjoista. Suurempi ongelma on kuitenkin, että sitä tarjotaan luokittelulla "lasten ja nuorten kirjat", jolloin lukijoiksi päätyy liian nuoria. Lapset toki useimmiten toteavat tekstin hitaasti eteneväksi ja hylkäävät kirjan pitkästyneenä. Olen kuitenkin saanut viestin kymmenvuotiaalta, joka kertoi kirjan olleen "kaunein, kammottavin ja järkyttävin lukukokemus ikinä".</p><p>Lapsia ei tietenkään voi suojella kirjoilta, joissa kerrotut asiat järkyttävät heitä, ja ehkä on turvallisempaakin valmistautua kirjojen kautta elämän ikäviin puoliin kuin törmätä niihin valmistautumattomana tosielämässä. Mutta nuortenkirjaksi luokiteltuna kirja, jossa pohditaan nuoren ihmisen väkivaltaista kuolemaa ja toisen nuoren päätymistä tappajaksi, joutuu kovin outoon seuraan ja sitä tarjotaan väärälle kohdeyleisölle.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNV9rP83CLKjkbj_Qn0GDoUGALXKrysVijAJvgj0-B6UmdnrdPNX82LO-UNzFypIHzXgxmK2ERHawFKVWYoXnHjbKQuzeyKeor5C0QdX0FDNWpSfjRZ3KlneNfrAABa_sVCIaGmZNC93AB/s2048/Pilven+varjo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1213" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNV9rP83CLKjkbj_Qn0GDoUGALXKrysVijAJvgj0-B6UmdnrdPNX82LO-UNzFypIHzXgxmK2ERHawFKVWYoXnHjbKQuzeyKeor5C0QdX0FDNWpSfjRZ3KlneNfrAABa_sVCIaGmZNC93AB/s320/Pilven+varjo.jpg" width="190" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx8b5emWuZ8kG1rzZU1mGL1M_-OxVylDYQYX3AOECIIcSMZA9uph-uMnNopXYDyzsBQmXckb0yKMSqlZNoy2RDg2LUjj44gBuIG3FCZZxbjbdfD4S_subMfDLDGNzKBIGzKr187ZRYyQUB/s471/pilven-varjo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="471" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx8b5emWuZ8kG1rzZU1mGL1M_-OxVylDYQYX3AOECIIcSMZA9uph-uMnNopXYDyzsBQmXckb0yKMSqlZNoy2RDg2LUjj44gBuIG3FCZZxbjbdfD4S_subMfDLDGNzKBIGzKr187ZRYyQUB/s320/pilven-varjo.jpg" width="240" /></a></div></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-53149822319018245742021-07-18T11:28:00.000+03:002021-07-18T11:28:22.168+03:00Miksi palasin kustantajan suojaan, eli huoleton on hevoseton poika<p>Vuosina 1980-2000 kirjojeni pääasiallinen kustantaja oli Tammi. Sen jälkeen julkaisin omakustanteita ja myös uusintapainoksia kirjoista, joiden oikeudet palautin Tammelta itselleni.</p><p>Omakustanteiden suurin ongelma oli, että niistä oli vaikea tiedottaa, ja myynti jäi vähäiseksi. Haittana oli myös ammattimaisen avun puute, sillä kaiken taittoa ja kansien kuvia myöten joutui tekemään itse, ja muussa kuin varsinaisessa kirjailijantyössä olin harrastelija.</p><p>Tehdessäni kaiken itse olin kuitenkin vapaa päättämään siitä. Nyt huomaan muistelevani hiukan haikeana tuota vapautta, jonka olen menettänyt.</p><p>Minä ja Tarmo olemme luovuttaneet oikeudet teoksiimme tyttärelleni Kaarin Alleniukselle, ja hän on solminut koko tuotannostamme (minun ei-fiktiivisiä kirjojani ja paria pientä teosta lukuun ottamatta) sopimuksen kustantaja SAGA Egmontin kanssa, joka julkaisee ne e-kirjoina, ja jolla on niihin optio myös muissa formaateissa.</p><p>Olen siis menettänyt vapauteni vaikuttaa muun muassa kansikuviin ja esittelyteksteihin, enkä voi mitään sillekään, miten kirjan teksti on onnistuttu siirtämään sähköisesti luettavaksi. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että kustantajan ratkaisut eivät välttämättä miellytä minua, eikä mikään toteutus koskaan tapahdu virheettömästi.</p><p>Kirjojen luovuttaminen kustantajalle oli kuitenkin ainoa tapa enää pitää niitä lukijoiden saatavana, sillä omakustantaminen alkoi olla liian raskasta. Ne ovat nyt SAGA Egmontin hallussa ainakin niin pitkään kuin tehty sopimus on voimassa, eli aika kauan.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_YjUxz46xAfmJl3GVt8UyGMIP_7v1rysKzdxLalygWS_ELW0va3L_v02z6PgdqTW0B-gbzdIhk3T-IQJpnenr9Q1MV_lxKaaoILCOcHNRm19_gWagJLc_nGwOILUUZtAfGdtCKpNaXIC_/s2048/IMG_2257.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1154" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_YjUxz46xAfmJl3GVt8UyGMIP_7v1rysKzdxLalygWS_ELW0va3L_v02z6PgdqTW0B-gbzdIhk3T-IQJpnenr9Q1MV_lxKaaoILCOcHNRm19_gWagJLc_nGwOILUUZtAfGdtCKpNaXIC_/s320/IMG_2257.jpg" width="320" /></a><br /></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-29427453756487839452021-06-25T10:19:00.005+03:002021-06-25T13:16:57.391+03:00Todenkaltaiseksi sepiteltyä<p>Homeroksen eepokset eivät kerro syntyaikansa tapahtumista, vaan siitä, mikä jo silloin oli myyttistä menneisyyttä. Me tunnemme sen mykeneläisaikana, joka sijoittuu noin vuosiin 1700-1050 eaa.</p><p>Aloitin Vuorileijonan varjo -sarjan kirjoittamisen samanaikaisesti kuin tein opinnäytetyötä Homeroksen <i>Iliaan</i> sankareista. Sen taustoja ja samalla mykeneläisaikaa käsittelevää tutkimustietoa löytyi runsaasti, ja käytin sitä luodakseni kuvitteellisen maailman. Se ei pyrkinyt esittämään mykeneläisaikaa sellaisena kuin se tunnetaan, vaan loin sen samalla periaatteella, jota Odysseus toisinaan käyttää: "Noin todenkaltaisiks sepiteltyjä seikkoja kertoi."</p><p>Todenkaltaiseksi sepitelty voi kuvata ilmiöitä paremmin kuin tosiasioihin pitäytyvä kerronta. Tosiasiat koostuvat sekalaisesta joukosta syitä ja seurauksia, ja merkityksellinen hukkuu helposti merkityksettömän sekaan. Todenkaltaiseksi sepitelty antaa mahdollisuuden nostaa esiin sen, mikä on tärkeää.</p><p>Vuorileijonan varjon todenkaltaisuus on sitä, että se muistuttaa samaa maailmaa, jota Homeros kuvaa, ja historiallisesti vaihetta, jolloin mykeneläisaika oli päättymässä ja pimeät vuosisadat alussa noin 3000 vuotta sitten. Muotoilin kuitenkin sekä maantiedettä että kulttuureja oman tarkoitukseni mukaan, ja keskeinen Sirpin saari vertautuu enemmän mytologiaan kuin historiaan. Se muistuttaa <i>Odysseiassa</i> kuvattua faiaakkien saarta, johon ajatellaan sisältyvän viitteitä minolaiseen kulttuuriin.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkOir0TCZM566lzD88wL0gReyr77REBcwq615G0se17RoWOq8KiUml185yXVIzpVol3gc-KcYavlNMxroliR1NPR21h_Otpzp-kekSg1mbOaNQqKXMgqb3B6AGZ7WTHwZijOnuU5mLRDss/s1200/Sirpi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="545" data-original-width="1200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkOir0TCZM566lzD88wL0gReyr77REBcwq615G0se17RoWOq8KiUml185yXVIzpVol3gc-KcYavlNMxroliR1NPR21h_Otpzp-kekSg1mbOaNQqKXMgqb3B6AGZ7WTHwZijOnuU5mLRDss/s320/Sirpi.jpg" width="320" /></a></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-81271937436252733172021-06-24T09:39:00.004+03:002021-06-24T10:21:05.792+03:00Retki kuolleeseen kieleen<p>Kirjauduttuani vuonna 1992 jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon tavoitteenani lisensiaatintutkinto kirjallisuustieteestä huomasin, että jatko-opiskelijana sain vapaasti osallistua antiikin kreikan opetukseen. Käytin tilaisuutta hyväkseni.</p><p>Retki kuolleeseen kieleen ei ollut helppo, eikä nykykreikasta oikeastaan ollut apua, vaan se aluksi enemmänkin sotki. Antiikin kreikka ja nykykreikka ovat toisistaan suunnilleen yhtä kaukana kuin latina ja italia.</p><p>Parituhatta vuotta sitten puhuttu kieli vei kaukaiseen kulttuuriin, jossa ajattelutavat toisinaan poikkesivat siitä, mihin olemme tottuneet. Mutta se oli myös sen erityinen viehätys, ja alkeiskurssilla ja jatkokurssilla oppikirja Epi oinopa ponton auttoi nimensä mukaisesti purjehtimaan viininvärisen meren yli, eli se tarjosi teksteissään mukautettuja makupaloja klassisista teksteistä. Sen jälkeen Uuden testamentin lukeminen alkukielellä oli jo melko vaivatonta, sillä sen teksti on kohtuullisen yksinkertaista. Sen sijaan Platonin lukeminen ei vieläkään onnistu minulta noin vain, vaan tulee kohtia, joissa joudun turvautumaan sanakirjaan tai muihin apuvälineisiin.</p><p>Viininvärisen meren yli purjehdittuani osallistuin käännösharjoituksiin ja muutamaan kurssiin, joilla käsiteltiin Homeroksen lauluja. Homeroksen lukemisessa olennaista on tekstin ymmärtämisen lisäksi hahmottaa heksametrimitta. Nuo kurssit olivat minulle elämyksiä, ja jo aikaisemmin herännyt kiinnostukseni Homeroksen eepoksiin syveni ja vahvistui.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl222d_bny4bJMWwngz6gqrmq-WijqtDcyj7rG_Qh2sSMdqgVYlOz2aCzxj8o2WehvWfKfVdAK1KIQrRoqiiwP70AQ-d_EZ0am0A_tQeI52NLmOqGzJs41kdnPptm9l6xha0O0-xhJwR5l/s2048/IMG_5513.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl222d_bny4bJMWwngz6gqrmq-WijqtDcyj7rG_Qh2sSMdqgVYlOz2aCzxj8o2WehvWfKfVdAK1KIQrRoqiiwP70AQ-d_EZ0am0A_tQeI52NLmOqGzJs41kdnPptm9l6xha0O0-xhJwR5l/s320/IMG_5513.JPG" /></a></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-10450252977541336482021-06-23T09:28:00.008+03:002021-06-23T13:10:20.001+03:00Nykykreikan alkeet<p>Kun ensimmäistä kertaa matkustin Kyprokselle vuonna 1991, ymmärsin heti, että siellä oli osattava kreikkaa ainakin auttavasti. Useimmat paikalliset osaavat englantia, ja turistipaikoissa sitä osataan aivan erinomaisesti, mutta jos ei pysty lukemaan kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettuja katujen ja liikkeiden nimiä, on aika nopeasti eksyksissä.</p><p>Turistipaikkojen ulkopuolella englantia ei välttämättä ymmärretty, ja siksi oli varminta nopeasti oppia ainakin tärkeimmät lauseet ja muistaa, että jokainen pyyntö tai kysely oli aloitettava sanalla παρακαλώ. Se on englannin please-sanaa vastaava ilmaisu, ja sitä käytetään myös puhelimeen vastattaessa ja silloin, kun suomalainen toteaisi kiitoksen saatuaan "eipä kestä".</p><p>Tärkein lause vieraassa kaupungissa liikuttaessa on kreikaksi "Η τουαλέτα που είναι?" eli missä on vessa. Melkein yhtä keskeiseksi muodostui linja-autoilla liikuttaessa kysymys "Tο λεωφορείο κάνει στάση εδώ?" Se oli pyyntö, että bussi pysähtyisi, mutta se kuulosti minusta aina yhtä huvittavalta, koska sen voisi sananmukaisesti kääntää "tekeekö bussi pysäkin tähän". Ja bussihan teki aina pyydettäessa pysäkin, vaikka varsinaista pysähtymispaikkaa ei olisi ollut lähelläkään.</p><p>Muita tarpeellisia lauseita olivat tietysti kiittelyt, tervehdykset, hyvästelyt ja pakolliset kyselyt kuinka voitte, johon aina vastattiin, että kiitos hyvin.</p><p>Nykykreikan taitoni ei noista alkeista kehittynyt kovin paljon pitemmälle, mutta kun kirjaimet alkoivat olla hallussa, minulla heräsi vähitellen kiinnostus opiskella vanhaa kreikkaa, joka avaisi mahdollisuuden lukea alkukielellä muun muassa Homerosta, Platonia ja Uutta testamenttia.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmr6NmXFPWQtVV6TyowZBiAk0cKzD8Rrz4lnSLJD1gk7rylshI6lz1D35l7Y4kG1H5ywBHZ7mvVVuprh4ZszCdApWKLd9FgT8J5gsjDwdfVkn8lRV175uSu2-d6iFc5yvZW3_6fBQHnA-1/s2048/IMG_5996.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1749" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmr6NmXFPWQtVV6TyowZBiAk0cKzD8Rrz4lnSLJD1gk7rylshI6lz1D35l7Y4kG1H5ywBHZ7mvVVuprh4ZszCdApWKLd9FgT8J5gsjDwdfVkn8lRV175uSu2-d6iFc5yvZW3_6fBQHnA-1/s320/IMG_5996.JPG" width="320" /></a><br /></div>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-56531012487882196712021-06-22T10:53:00.000+03:002021-06-22T10:53:29.541+03:00Latina, jota en osaa<p>En koskaan oppinut latinaa enempää kuin alkeet ja muutamia fraaseja. Se on oikeastaan kummallista, koska oli paljon kiinnostavaa luettavaa, johon olisin halunnut perehtyä alkukielellä, ja yliopistossa mahdollisuutta opiskella latinaa ei vain tarjottu, vaan suorastaan tyrkytettiin. Kun vuonna 1962 kirjauduin Helsingin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa ja kasvatustiedettä, nuo aineet kuuluivat vielä filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon, ja siellä oli kaikille opiskelijoille pakollisena latinan pro exercitio -koe.</p><p>Kiinnostusta minulla oli, mutta opiskeluni oli tuohon aikaan satunnaista ja puuskittaista, ja elämässä tuntui olevan paljon tärkeämpiä asioita. Latinan alkeiskurssin kävin, mutta jatkokurssiin osallistuminen jäi, niin kuin moni muukin aikomani opintosuoritus noihin aikoihin. Sitten latinan pro exercition pakollisuus poistui, ja sen tilalle sai ottaa jonkin muun kielen. Tuntui hyvältä ratkaisulta kirjoittaa se koulussa luetun saksan pohjalta.</p><p>Ajattelin opetella latinaa myöhemmin, mutta oli paljon muutakin kiinnostavaa, ja latinan taitoni jäi tasolle "Sicilia est insula". Harmittelin sitä toistuvasti, enkä koskaan tullut tietämään, onko Caesarin Gallian sota todella tyyliltään ihailtavan selkeä, tai millaista olisi lukea alkukielellä Petroniuksen Trimalkion pidot. <br /><br />Eniten kielitaidon puute haittaa runoja luettaessa, sillä käännettynä runo kadottaa väistämättä jotain hyvin olennaista. Mutta niinpä vain olen joutunut tyytymään siihen, että tunnen Vergiliuksen Aeneis-eepoksenkin Teivas Oksalan käännöksenä, jolloin se on vain osittain Vergiliusta ja loput Teivas Oksalaa. (Jännä käännös sinänsä, ja sen hakkaavassa heksametrisovelluksessa on jotain viehättävän sotilaallista, kun siihen tottuu.)</p><p>Kuvassa Vergiliuksen Aeneis-eepoksen alku Teivas Oksalan mukaan.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAPX7-PwNQF25EQnYfIQ3RaJ7XWVW7t2XuLI40dqrCkocCevHCiquEL-gOvFv6rIK6zAnZTL7FyoS3HD63Szhb2YNyzRS8NZ3K5uwqMXk1RlEllfsIVPNUB38x5Bd2XqwmHrm8bx9FZebb/s2048/IMG_5990.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1154" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAPX7-PwNQF25EQnYfIQ3RaJ7XWVW7t2XuLI40dqrCkocCevHCiquEL-gOvFv6rIK6zAnZTL7FyoS3HD63Szhb2YNyzRS8NZ3K5uwqMXk1RlEllfsIVPNUB38x5Bd2XqwmHrm8bx9FZebb/s320/IMG_5990.jpg" width="320" /></a></div><p></p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-16422625705855505032021-06-21T10:01:00.000+03:002021-06-21T10:01:10.830+03:00Varhaisin sukellukseni historiallisiin romaaneihin<p>Lapsena ja murrosikäisenä luin todella paljon, ja tutustuin myös historiallisiin romaaneihin laidasta laitaan. Koska pääasiallinen kiinnostukseni kuitenkin kohdistui Rooman valtakuntaan sellaisena kuin se oli ajanlaskumme alussa, syvimmän vaikutuksen tekivät sitä käsittelevät kirjat. Tärkeimmät niistä olivat Robert Gravesin Claudius-romaanit (<i>Minä, Claudius</i> ja <i>Claudius, jumala</i>), Henryk Sienkiewiczin <i>Quo vadis</i> ja Tatu Vaaskiven <i>Yksinvaltias</i> ja kesken jäänyt romaani <i>Pyhä kevät</i>.</p><p>Sienkiewicz teki vaikutuksen myös eettis-uskonnollisella sanomallaan, joka vahvisti omia käsityksiäni. Tatu Vaaskiven kirjat vaikuttivat minuun enemmän esteettisinä elämyksinä, eikä niiden ajankuva ollut runsaasta yksityiskohtaisten faktojen vyörytyksestä huolimatta edes murrosikäisen mielestä täysin vakuuttava. Niiden tyylistä vaikuttuneena tein kuitenkin 13-vuotiaana ensimmäisen ja ainoan yritykseni kirjoittaa historiallinen romaani. Se oli melko selkeästi Vaaskivi-plagiaatti, eikä se ole onneksi enää tallessa. Ehjä kokonaisuus siitä muistaakseni tuli, vaikka pituutta ei ollut kovin paljon, mahtuihan se paksuhkoon vahakansivihkoon.</p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2067585964977988733.post-57181508567999746452021-06-20T10:55:00.002+03:002021-06-20T10:55:29.800+03:00Minä ja Gaius Julius Caesar<p>Olin lapsena ja nuorena (ja toki vieläkin) hyvin kiinnostunut Jeesuksesta sellaisena kuin hänet hahmotin Uudesta testamentista. Historiallisesta Jeesuksesta oli kuitenkin niukasti tietoa muualla, ja sekin oli epävarmaa. Sen sijaan antiikin Kreikan ja Rooman merkkimiehistä oli runsaasti tietoa, ja heistä minua viehätti erityisesti Gaius Julius Caesar.</p><p>Tutustuin Caesariin Kansojen historian lisäksi Plutarkhoksen <i>Kuuluisien miesten elämäkerroissa</i>, jonka sain käsiini juuri suomennettuna vuonna 1955. Olin silloin 11-vuotias ja Kirkkopuiston tyttökoulun kolmannella luokalla. Kukaan ei jakanut kiinnostustani, vaan etsin yksin kaiken tiedon Caesarista, mitä löysin Rikhardinkadun kirjastosta.</p><p>Caesarissa viehätti se, että hän oli poikkeusyksilö kuuluisien miesten perimaskuliinisessa seurassa. Toki sellainen oli Alkibiadeskin, jota Plutarkhos vertaa Caesariin, mutta Alkibiadeen räyhäkäs uhma teki hänestä hiukan lapsekkaan, kun taas Caesar toimi älynsä ohjaamana tinkimättömän kurinalaisesti.</p><p>Yksitoistavuotias tyttö, jota pidettiin älykkäänä mutta kummallisena, tunsi kohdanneensa Caesarissa kaltaisensa. Caesarissa oli säröjä, joita jo hänen aikalaisensa kummastelivat. Hänellä väitettiin olevan epileptisiä kohtauksia, ja pahoista migreenikohtauksista kärsivänä tunsin ymmärtäväni häntä. Minua viehättivät myös maininnat hänen biseksuaalisuudestaan, sillä vaikka en tuolloin vielä ymmärtänyt seksuaalisuudesta juuri mitään, ymmärsin hyvin, että rakastaa voi myös samaa sukupuolta olevaa.</p><p>Caesarin tyylitaju, josta hänen nimiinsä pannut lauseetkin kertovat, viehätti myös, ja erityisen vetoavaa oli se, miten hän suhtautui murhaajiinsa. "Sinäkin, Brutukseni" on tyyni ja alistunut toteamus, ei syytöstä eikä vihaa.</p>Taru Väyrynenhttp://www.blogger.com/profile/07877066572097765997noreply@blogger.com0