14.12.21

Raju leijona vuorten

"Sen käpälät liikkuivat äänettömästi, vain muutama kivi pyörähti rahisten sen tieltä silloin tällöin. Se käveli rauhallisin askelin, vaikka olikin huomannut heidät, ja vilkuili laiskasti heidän suuntaansa. Se oli suuri urosleijona, jonka mahtavat lihakset liikkuivat verkalleen takkuisen turkin alla." (Kirjasta Kuningastie)

Vuorileijonan varjo -sarjan nimessä leijona on vertauskuva aggressiiviselle taisteluvalmiudelle. Homeros vertaa sankaria usein leijonaan, ja "raju leijona vuorten" esiintyy Otto Mannisen suomentamana sekä Iliaassa että Odysseiassa.

Leijona ei ole hyvä eikä paha, se vain toimii luontonsa mukaan. Kirjassa Kuningastie on vangittu leijona Kaori, joka on vaarallinen, sillä se tappaa suuttuessaan, mutta se myös pelastaa Oosan tappamalla häntä surmaamaan tulleen henkilön.

Aggressiokaan ei ole hyvä tai paha. Se on kykyä hyökätä, mutta myös kykyä puolustautua ja puolustaa. Taistelijasankarin tragiikkana on kuitenkin, että ihminen ei voi koskaan varmuudella tietää, oliko aggressiivinen teko oikein tai edes välttämätön.

Kirjassa Kuningastie vuorella satunnaisesti kohdattu leijona ei käytä voimaansa eikä hyökkäämisvalmiuttaan:

"Leijona tuli Oosaa kohti. Se melkein hipaisi häntä ja meni sitten ohi kulkien läpi unikkoryhmän, jonka kukat taittuivat sen jaloissa. Se jatkoi matkaansa yhtä rauhallisena ja välinpitämättömänä kuin se oli ollut tullessaankin. Hännänpää liikahteli laiskasti lakaisten kasveja hetkeksi kumoon."


11.12.21

Kuuma tuuli

"Saaren yli keväisin puhaltavat kuumat etelätuulet olivat tänä vuonna jatkuneet epätavallisen pitkään. Sellaisen sanottiin enteilevän pahaa."

Kuuma tuuli, josta Vuorileijonan varjo -sarjan ensimmäinen osa Kuuman tuulen aika on saanut nimensä, muistuttaa sirocco-tuulena tunnettua ilmiötä, joka kreikankielisillä alueilla on nimeltään sirokos. Olen kokenut sen Kreetalla, ja siirsin kokemukseni fiktiiviseen Sirpiin:

"Oli neljäs kuivakuu. Miilan kylä roikkui auringonpaisteessa Maaran jylhän rinteen ja kuohuvan meren välissä. Pelätty kova etelätuuli toi mukanaan Autiomaan pistävää hiekkaa. Se sai paljaan ihon kihelmöimään ja turpoamaan, ja ihmiset suojautuivat suurilla huiveilla ulkona liikkuessaan."

Välimerellisessä ilmastossa ja myös fiktiivisessä Sirpissä aurinkoa riittää, mutta ongelmia aiheuttavat vähäiset sateet, ja pitkään jatkuva kuivuus yhdistyneenä kuumuuteen ja tuuleen tuhoaa kasvillisuutta. Sirpin pohjoisrannikolla on metsiä, koska vuoret suojaavat sitä. Kuumille tuulille alttiilla etelärannikolla on vain kitukasvuisia pensaita.

Kuuma tuuli ei kirjassa ole pelkkä luonnonilmiö, vaan myös vertauskuva tuhoisille voimille, joita Sirpissä edustavat vuorimaalaiset valloittajat. Sirpi on vuosisatojen aikana kehittynyt rauhanomaiseksi maaksi, jossa ihmiset ovat vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Uudenlainen, väkivaltaan perustuva hallinto saa sirpiläiset kyseenalaistamaan entisiä arvojaan ja herättää halun vastata väkivaltaan väkivallalla.