14.12.21

Raju leijona vuorten

"Sen käpälät liikkuivat äänettömästi, vain muutama kivi pyörähti rahisten sen tieltä silloin tällöin. Se käveli rauhallisin askelin, vaikka olikin huomannut heidät, ja vilkuili laiskasti heidän suuntaansa. Se oli suuri urosleijona, jonka mahtavat lihakset liikkuivat verkalleen takkuisen turkin alla." (Kirjasta Kuningastie)

Vuorileijonan varjo -sarjan nimessä leijona on vertauskuva aggressiiviselle taisteluvalmiudelle. Homeros vertaa sankaria usein leijonaan, ja "raju leijona vuorten" esiintyy Otto Mannisen suomentamana sekä Iliaassa että Odysseiassa.

Leijona ei ole hyvä eikä paha, se vain toimii luontonsa mukaan. Kirjassa Kuningastie on vangittu leijona Kaori, joka on vaarallinen, sillä se tappaa suuttuessaan, mutta se myös pelastaa Oosan tappamalla häntä surmaamaan tulleen henkilön.

Aggressiokaan ei ole hyvä tai paha. Se on kykyä hyökätä, mutta myös kykyä puolustautua ja puolustaa. Taistelijasankarin tragiikkana on kuitenkin, että ihminen ei voi koskaan varmuudella tietää, oliko aggressiivinen teko oikein tai edes välttämätön.

Kirjassa Kuningastie vuorella satunnaisesti kohdattu leijona ei käytä voimaansa eikä hyökkäämisvalmiuttaan:

"Leijona tuli Oosaa kohti. Se melkein hipaisi häntä ja meni sitten ohi kulkien läpi unikkoryhmän, jonka kukat taittuivat sen jaloissa. Se jatkoi matkaansa yhtä rauhallisena ja välinpitämättömänä kuin se oli ollut tullessaankin. Hännänpää liikahteli laiskasti lakaisten kasveja hetkeksi kumoon."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti