Muistan yhä sen huvittuneen hämmästyksen, jota tunsin, kun Raimo O. Niemi soitti ja kysyi, saisiko hän option elokuvan tekemiseen Kissan kuolemasta. Sanoin, että ilman muuta hän saa option, sillä kysyjiä ei ole jonoksi asti.
Kirjailijana minusta tuntuu toisinaan nololta, että kirjastani tehty elokuva tunnetaan paljon paremmin kuin itse kirja, ja elokuva, jonka tekemiseen en osallistunut muuta kuin antamalla siihen luvan, tuotti minulle mainetta ja myös rahaa huomattavasti enemmän kuin mikään yksittäinen kirjani.
Tein epäedullisen sopimuksen, sillä annoin oikeudet kertakorvauksella, enkä siis ole saanut televisiossa nähdyistä uusinnoista mitään. Silti minua ei oikeastaan harmita, sillä kaikki elokuvan tuotto tuntui lahjalta, enhän ollut tehnyt mitään sen ansaitsemiseksi, ja kirja tuotti suunnilleen sen minkä muutkin kirjani.
Luultavasti elokuva tuotti muutakin kuin rahaa ja mainetta. Oletan sen vaikuttaneen siihen, että kustantaja oli kiinnostuneempi tuotteistani, kriitikot huomioivat kirjojani enemmän, ja apurahoihinkin se saattoi vaikuttaa, vaikka niinhän ei pitäisi olla. Kirja oli sama ennen ja jälkeen elokuvan, enkä minä muuttunut kirjailijana, vaikka arvoni ansiottomasti taisi kohota.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.