Fiktiiviset uskonnot

Kirjallisuudessa fantasia antaa mahdollisuuden kuvata todellisuutta pelkistettynä, ilman kytköksiä ilmiöihin, joihin lukija on oppimansa ja kokemansa perusteella muodostanut ennakkoasenteita. Erityisen merkityksellistä se on silloin, kun käsitellään asioita, joihin liittyy vahvoja tunteita.

Eräs tällainen asia ovat uskonnot, joilla tosielämässä on lukemattomia sovelluksia rönsyilevine historioineen ja kytköksineen muun muassa vallankäyttöön. Fantasiaan voi luoda fiktiiviset uskonnot, jotka kiteyttävät eräitä uskontojen keskeisiä sisältöjä, ja tätä mahdollisuutta olen käyttänyt Vuorileijonan varjo -sarjassa.

Vuorimaan sotilaat kunnioittavat Ukkosjumalaa ja Sodanjumalaa, joiden lähimpinä esikuvina ovat Zeus ja Ares, mutta heissä heijastuvat myös Odin, Tor ja monet muut, joilla on henkilöity sekä oikeudenmukaisuutta tavoittelevaa voimankäyttöä että silkkaa aggressiivista voimaa. Autiomaan Äitijumala edustaa luonnonuskontoja, joissa kunnioitetaan elämän uudistumista, mutta samalla myös heikompien puolustamista ja suojelemista.

Jaminan Isäjumala on Äitijumalan maskuliinisempi vastine, jossa on Ukkosjumalan ja Sodanjumalan piirteitä. (Isäjumala kuvaa myös kristinuskon lähtökohtia, mutta kristinuskossa on Jeesuksen mukana Äitijumalan arvomaailmaa, joka muun muassa katolisuudessa liitetään usein Mariaan.)

Metallin jumalan temppeli kuvaa järjestelmää, jossa uskonto on alistettu palvelemaan poliittista ja taloudellista valtaa. Sirpin Koora-jumala taas kuvaa sitä, mitä kohti ihminen uskonnoissa pyrkii: perimmäistä hyvää ja oikeaa. Koora-jumalakin on kuitenkin vain ihmisten tulkintaa, niin kuin Nane selittää kirjassa Kuuman tuulen aika:

"Koora on vain nimi, jota ihmiset käyttävät sellaisesta, mitä kukaan ei voi kunnolla ymmärtää. Jumalistakin puhumme tietämättä, mitä jumala oikeastaan merkitsee. Varmaan on vain yksi jumala, mutta minun on helpompi ajatella häntä Äitijumalana kuin Koorana. Ei se ole väärin, Koorankin ymmärtää jokainen oikeastaan omalla tavallaan."