Kooravuori ja Koora-jumala

On helppo ymmärtää, miksi ihmisillä on taipumus ajatella, että Jumalaa tai jumalia voi lähestyä nousemalla vuorelle. Vuori herättää kunnioitusta mahtavuudellaan, ja vuorelle noustessa tuntee nousevansa tavallisen, arkisen elämänpiirinsä yläpuolelle. Antiikin kreikkalaiset ajattelivat jumalien asuvan Olympoksen huipulla, vaikka myyttinen Olympos ei paikantunutkaan siihen vuoreen, mihin se on myöhemmin liitetty, vaan sijaitsi myyttien vaihtoehtotodellisuudessa. Vanhassa testamentissa taas sekä Mooses että profeetat kohtaavat Jumalan vuorella, ja vuori on myös Uudessa testamentissa joidenkin merkityksellisten kohtaamisten paikka.

Jumala liitetään muihinkin kunnioitusta herättäviin ja arkisesta poikkeaviin paikkoihin, niin kuin osoittavat esimerkiksi pyhät luolat. Mutta miettiessäni Sirpin uskonnollista ajattelua mielessäni oli se, mitä koin noustessani Saanatunturille, ja ajattelin sirpiläisten varmaan kokevan samantapaisen tunteen noustessaan saaren korkeimman vuoren, Kooran, huipulle. Sirpiläisille lapsille kerrotaan, että Koora-jumala asuu Kooravuoren huipulla ja tarkkailee sieltä maailmaa huolehtien oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Aikuiset (tai ainakin suurin osa heistä) tietenkin ymmärtävät, että kysymyksessä on myytti, joka kuvaa uskoa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.

Sirpiläiset nimittävät Kooraksi sitä Jumalaa, johon uskovat, erottaakseen sen niistä käsityksistä, joita muut kansat liittävät Jumalaan tai jumaliin. Usko Kooraan on vakaumus, että ihmisten pitää kohdella muita ihmisiä niin kuin he toivoisivat itseään kohdeltavan, ja koska Koora antaa kaikille heidän erehdyksensä anteeksi, heidänkin on annettava anteeksi muille.

Koska yhteiskunnassa tarvitaan sääntöjä ohjaamaan toimintaa, Sirpissä on laadittu laki, jota sanotaan Kooran laiksi. Se pyrkii antamaan käytännön ohjeita siitä, miten eletään Kooran tahdon mukaisesti. Laki ei nimestään huolimatta edusta Kooran tahtoa, vaan jokaisessa yksittäisessä tilanteessa ihminen joutuu omassa mielessään ratkaisemaan, mikä on oikein.

Uskossa Kooraan olen pyrkinyt kuvaamaan eräänlaista perususkontoa, vaistomaista luottamusta siihen, että elämämme ei ole sattumanvaraista, vaan sillä on tarkoitus, jota toteutamme yrittämällä parhaamme mukaan toimia oikeudenmukaisesti ja auttaa muita.