27.10.21

Meren vaahtoa

"Pihaa kiersivät matalat rakennukset. Yhdellä reunalla oli kirkko. Syrjäisestä nurkkauksesta löytyi myymälä, jossa oli postikortteja ja ortodoksisuutta esitteleviä kirjasia. Jäin selaamaan niitä.

Viereeni ilmestyi mies, joka kysyi minulta ensin saksaksi ja sitten englanniksi, olinko ortodoksi. Vastasin englanniksi, etten ollut, mutta ortodoksisuus kiinnosti minua.

– Pelkkä kiinnostus ei ole oikea asenne, hän sanoi moittivasti. – Kaikkien pitäisi palata ortodoksisen kirkon yhteyteen.

Mitä hyvänsä uskoa ihminen tunnustaakin, hän yleensä kohta ilmoittaa sen olevan ainoa oikea. Mies ei kuitenkaan esittänyt väitettään haastavasti tai töykeästi. Sanoin hänelle, että minun mielestäni kaikki uskonnot yrittivät selittää niitä elämän perusasioita, joita järjen avulla ei voi ymmärtää. Se uskonto, jonka piirissä ihminen oli kasvanut, oli ikään kuin hänen hengellinen äidinkielensä."

Katkelma on kirjasta Meren vaahto. Siinä keskeistä on kyproslaisen vahvasti ortodoksisuuteen perustuvan kulttuurin ja kansainvälisen turismin kitkainen yhteiselo, ja uskontofilosofisia näkökulmia syventääkseni punoin mukaan rakkaustarinan, joka luontevasti mahdollisti keskustelut aiheesta. Taisi sitten käydä niin, että pelkästään romanssista kiinnostuneet työlästyivät siihen, mikä on kirjan ydintä. Toisaalta on löytynyt niitäkin, joita tällainen kokeilu viehättää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.