Aloitin kirjailijana nimellä Taru Mäkinen. Se oli nimeni ensimmäisessä avioliitossani, enkä ollut vaihtanut sitä tyttönimekseni avioliiton purkautuessa. Taru Väyrynen minusta tuli jo vuonna 1985, kun minut ja Tarmo Väyrynen vihittiin. Kustantajani Tammi halusi kuitenkin jatkaa kirjailijanimen Taru Mäkinen käyttämistä lapsille ja nuorille suunnatuissa kirjoissani.
Ensimmäinen nimellä Taru Väyrynen julkaistu kirjani oli Pilven varjo, joka sijoittui toiseksi WSOY:n nuortenkirjakilpailussa vuonna 1989. Se oli suunnattu varttuneemmille nuorille kuin aikaisemmat kirjani, ja nykyisin se kai luokiteltaisiin YA-kirjallisuudeksi. Vuonna 1990 Tammi suostui siihen, että Kissan kuolema, jonka kohderyhmä oli sama kuin Pilven varjon, julkaistaisiin Taru Väyrysen nimellä. Sitä seurasi vuonna 1991 aikuisille suunnattu Pimeän pelko.
Pilven varjo, Kissan kuolema ja Pimeän pelko heijastavat kokemuksiani työntekijänä nuorisokodissa ja koulukodissa. Huostaanotetuille nuorille perustettujen laitosten ongelmana on, että henkilökunnan valta toimia "nuorten oman edun" nimissä on melkoinen, ja nuorten oikeusturva lähes olematon. Niin oli 1990-luvulla, eikä tilanne kauniista puheista huolimatta tunnu kohentuneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.