Lapsena ja murrosikäisenä luin todella paljon, ja tutustuin myös historiallisiin romaaneihin laidasta laitaan. Koska pääasiallinen kiinnostukseni kuitenkin kohdistui Rooman valtakuntaan sellaisena kuin se oli ajanlaskumme alussa, syvimmän vaikutuksen tekivät sitä käsittelevät kirjat. Tärkeimmät niistä olivat Robert Gravesin Claudius-romaanit (Minä, Claudius ja Claudius, jumala), Henryk Sienkiewiczin Quo vadis ja Tatu Vaaskiven Yksinvaltias ja kesken jäänyt romaani Pyhä kevät.
Sienkiewicz teki vaikutuksen myös eettis-uskonnollisella sanomallaan, joka vahvisti omia käsityksiäni. Tatu Vaaskiven kirjat vaikuttivat minuun enemmän esteettisinä elämyksinä, eikä niiden ajankuva ollut runsaasta yksityiskohtaisten faktojen vyörytyksestä huolimatta edes murrosikäisen mielestä täysin vakuuttava. Niiden tyylistä vaikuttuneena tein kuitenkin 13-vuotiaana ensimmäisen ja ainoan yritykseni kirjoittaa historiallinen romaani. Se oli melko selkeästi Vaaskivi-plagiaatti, eikä se ole onneksi enää tallessa. Ehjä kokonaisuus siitä muistaakseni tuli, vaikka pituutta ei ollut kovin paljon, mahtuihan se paksuhkoon vahakansivihkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.