Kun ensimmäistä kertaa matkustin Kyprokselle vuonna 1991, ymmärsin heti, että siellä oli osattava kreikkaa ainakin auttavasti. Useimmat paikalliset osaavat englantia, ja turistipaikoissa sitä osataan aivan erinomaisesti, mutta jos ei pysty lukemaan kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettuja katujen ja liikkeiden nimiä, on aika nopeasti eksyksissä.
Turistipaikkojen ulkopuolella englantia ei välttämättä ymmärretty, ja siksi oli varminta nopeasti oppia ainakin tärkeimmät lauseet ja muistaa, että jokainen pyyntö tai kysely oli aloitettava sanalla παρακαλώ. Se on englannin please-sanaa vastaava ilmaisu, ja sitä käytetään myös puhelimeen vastattaessa ja silloin, kun suomalainen toteaisi kiitoksen saatuaan "eipä kestä".
Tärkein lause vieraassa kaupungissa liikuttaessa on kreikaksi "Η τουαλέτα που είναι?" eli missä on vessa. Melkein yhtä keskeiseksi muodostui linja-autoilla liikuttaessa kysymys "Tο λεωφορείο κάνει στάση εδώ?" Se oli pyyntö, että bussi pysähtyisi, mutta se kuulosti minusta aina yhtä huvittavalta, koska sen voisi sananmukaisesti kääntää "tekeekö bussi pysäkin tähän". Ja bussihan teki aina pyydettäessa pysäkin, vaikka varsinaista pysähtymispaikkaa ei olisi ollut lähelläkään.
Muita tarpeellisia lauseita olivat tietysti kiittelyt, tervehdykset, hyvästelyt ja pakolliset kyselyt kuinka voitte, johon aina vastattiin, että kiitos hyvin.
Nykykreikan taitoni ei noista alkeista kehittynyt kovin paljon pitemmälle, mutta kun kirjaimet alkoivat olla hallussa, minulla heräsi vähitellen kiinnostus opiskella vanhaa kreikkaa, joka avaisi mahdollisuuden lukea alkukielellä muun muassa Homerosta, Platonia ja Uutta testamenttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.