Viimeinen nimimerkillä Taru Mäkinen kirjoitettu sarja on Tatun sankariteot. Se on Tarmolle ja minulle erityisen rakas, sillä se on suunniteltu huolellisesti ja hellyydellä juuri lukemaan oppineille lapsille.
Lyhyen ja helposti luettavan kirjan tekeminen on paljon vaikeampaa kuin voisi luulla. Tarinan on oltava selkeä mutta kiinnostava, käänteitä on oltava riittävästi, eikä kerronta saa rönsyillä tarpeettomasti.
Tarmo suunnitteli tarinat ja tarkasti kieliasun huolehtien myös siitä, että poikalukijat huomioitiin. Yhdessä pyrimme siihen, että lapsia ei kuvata huvittavina tavalla, joka miellyttää lähinnä aikuisia. Tatu on minäkertojana hieman omakehuinen ja toisinaan ennakkoluuloinen, mutta on itsekin tietoinen näistä piirteistään. Tarkoitus on, että lukija tunnistaa hänen heikkoutensa, mutta voi silti ihailla häntä, ja samalla tarkkailla samoja heikkouksia omassa itsessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.