2.5.21

Ensiaskeleitani kirjailijana

Ninna-kirjat olivat ensimmäinen yritykseni kirjoittaa tavanomaisen pituisia varhaisnuorille suunnattuja kirjoja. Ninnan musta pilvi ilmestyi vuonna 1982 ja sai seuraavana vuonna Plättä-palkinnon, mikä tuntui aivan mahtavalta.

Toisen Ninna-kirjan ilmestyttyä tunsin jo itseni kirjailijaksi ja anoin Kirjailijaliiton jäsenyyttä. Sitä ei kuitenkaan myönnetty, ja päätöstä perusteltiin sillä, että kirjat eivät olleet "tarpeeksi kaunokirjallisia". Ihmettelin, mitä ne sitten heidän mielestään olivat, ja ajattelin, että jääköön mokoma eliittiklubi. Se päätös ei pitänyt, sillä minulle selvisi, että vaikka apurahojen edellytyksenä ei ollutkaan Kirjailijaliiton jäsenyys, se oli käytännössä aika ratkaiseva.

Vuosina 1985-1988 julkaistut Tinka-kirjat oli suunnattu varttuneemmille nuorille kuin Ninnat, ja kun nyt luin ne uudestaan, totesin ne sisällöltään oikeastaan aika rajuiksi. Tinka kohtaa aikansa nuorisokulttuurin imppaamista myöten, tappelija-Kata tarttuu herkästi puukkoon, eikä suomalaisiin romaneihin kohdistuvaa rasismiakaan unohdeta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.