Platonilla on kaksi kirjaa, joissa pohditaan perusteellisesti ihmisyhteisöjen toimintaa ja sitä, miten oikeudenmukaisuus toteutuisi niissä. Valtio käsittelee nimensä mukaisesti valtion olemusta, ja vaikka keskustelijoiden luoman kuvitteellisen valtion tarkoituksena onkin selventää sitä, miten yksittäisen ihmisen tulisi elää, luodaan samalla kuvaa ihanneyhteiskunnasta. Kirjassa Lait taas keskustellaan käytännön ratkaisuista, joilla varmistettaisiin yhteiskunnan toimivuus ja oikeudenmukaisuus.
Platonin kirjoitukset ovat monimerkityksisyydessään sellaisia, että ne on helppo tulkita väärin, varsinkin silloin, kun ne irrotetaan asiayhteydestä. Platon ei esimerkiksi kritisoinut edustuksellista demokratiaa, josta hän ei mitään tiennyt, vaan sitä demokratiaa, joka hänen aikansa Ateenassa oli suoraa kansanäänestystä, mitä taitavat puhujat ohjailivat hyvinkin kohtalokkain seurauksin.
Valkoliljan pojassa Temirin pohdinnat ja hänen keskustelunsa Amelanan kanssa johdattelevat hänet vähitellen hahmottamaan mielessään ihannevaltion, jonka hän kirjan lopussa pääsee myös toteuttamaan käytännössä. Se ei ole kopio Platonin kaavailemista yhteiskunnista, vaan minun ja Tarmon luomus, mutta minun ajattelussani on runsaasti vakutteita Platonilta, joten tunnustan velkani hänelle sekä sisällön että asioiden esittämistavan osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.